Altailta alttareille

- Semuc Champey miradorilta.

Kalkkikivialtailta kay matkalaisen tie viidakkopyramideille, silla Guatemalassa oli viela nahtavana suunnitelmiemme mukaan Semuc Champey ja Tikal. Semucille varasimme ajanpuutteissamme paivaretken Cobánin korkealla sijaitsevasta ja sateisesta pikkukaupungista, jonne saavuimme kuuden tunnin, kahden bussin ja yhden taksin jalkeen. Reissuminibussimme starttasi seuraavana aamuna kahdeksalta kohti Semucia. Matkahan ei pitka ollut, mutta kun paallysteet oli taas mita oli, niin vierahtihan siina lahes kolmisen tuntia alle 100 km matkalla. Kaiken lisaksi hieman ennen luonnonpuistoa olevassa Lanquinin kylassa vaihdettiin viela pick up -kiesiin. Eevalle annettiin tyyny auton lavalla olleen renkaan paalle, ja Panu istahti lavan reunalle istumaan. Todella jyrkissa yla- ja alamaissa oli muuten pompputiella piteleminen, etta kyydissa pysyi. Ja voi peppu mita kestit taas!

- Houkuttelevaa..eiko?

- Kohta, jossa joki sukeltaa kalkkikivisillan alle.

- Sukellus siniseen.

Semuc Champeyn porteilta lahdimme oppaan kanssa miradorille eli nakoalapaikalle kapuamaan. Reitti oli aikalailla jyrkkaa ja korkeaportaista, mika ei ilman edeltavaa sadetta olisi niin hankalaa ollutkaan. Maasto oli nimittain kivipohjaista mutalallya, jossa sai todellakin menna kieli keskella suuta. Alas miradorilta tullessa joutui vaan ihmettelemaan, kuinka sita jaksoi Perussa trekata alyttomia matkoja nelja paivaa, kun reilun tunnin kapuaminen sai reidet laulamaan hoosiannaa. Nakymat kalkkikivisillalle uima-altaineen olivat kylla taysin kapuamisen arvoisia. Plus, eipa tassa nyt ylimaaraista liikuntaa ole pullamossoille tullutkaan. ;D

- Allas altaan peraan.

- Kaikkea sita luonnossa onkin.

Semuc Champey on kuuluisa joen paalle muodostuneesta kalkkikivisillasta, johon vuorilta laskeutuvat purot muodostavat upeanvarisen allassarjan. Meille jai hieman epaselvaksi, miten tama setti on syntynyt (jos se nyt kellekaan taysin selvaa on). Joka tapauksessa vuorilta tuleva joki kulkee maanalaisena jokena sillan kohdalla, jonka jalkeen altaista tuleva vesi yhtyy tahan vesiputouksena. Silta on kovaa (ja liukasta) kalkkikivea, jota pitkin taiteilimme poolilta toiselle. Vesi oli turkoosista emeraldinvihreaan, ja lahes jokaiseen altaaseen pystyi hyppaamaan. Tosi makea ja erikoinen paikka! Ei ole tallaista tullut missaan vastaan aiemmin. Mikas sita pulikoidessa...

- Kaiteista huolimatta sai varoa askeltaan.

- Pois pimeydesta.

Takaisintulomatkalla kipaisimme viela pikaisen lenkin Lanquinin luolissa katselemassa tippukivipuikkoja ja stalagmiitteja. Luolassa oli luonnollisesti todella liukasta ja valin tahmeaa. Puolivalissa matkaa oli jopa niin tahmeaa, etta Eevan flipflopit tarttuivat kiinni. Siita rimpuillessaan Eeva onnistui pullauttamaan "varvasvalinarun" flabareistaan ulos. Vaikka ne kovasti suosittelivatkin kunnollisia kenkia matkaan, niin kyllahan tuo tuntui paljasjaloinkin onnistuvan ongelmitta (mutahoidot ovat Eevan mukaan vain terveellisia!). Oikein mukavan paivan paatteeksi istuimme viela hetken bussissa ja perille paastyamme painuimme tyytyvaisina unille.

- Ajan patinoimaa arkkitehtuuria.

- Nakyma Templo IV:lta.

Varasimme suoran shuttle-kyydin alias minivanin Floresiin (Pohjois-Guatemalassa), silla hinta oli lahes sama kuin kanabussisaadoilla (eika oikeesti enaa jaksa). Perille saavuttuamme Eeva jutteli hetken leppoisen oloisen paikallisen kaverin kanssa, joka sattui hoitamaan majoituksia, Tikalin matkoja ja kyydityksia Belizeen. Hoidimme saatohommat kerralla kyseisen kaverin kanssa ja saimme koko paketista aika kivasti alennusta (esim. Belizen kyyditys halpeni 5 dollaria per nassu). Tikaliin oli maara startata lauantaiaamuna klo 4.30 ja Belizen Cityyn jatkaisimme klo 5.00 maanantaiaamuna - valiin jatettiin luonnollisesti blogi- ja vaalipaiva. I-H-A-N-I-A aamuheratyksia!!!

 - Acropolis Norte.

- Acropolis Centro.

- Templo I eli Templo del Gran Jaguar.

Maya-intiaanien viidakkopyramidit piti ensin jattaa kokonaan valiin, silla kavimme vuonna 2006 tarkastamassa Meksikon Palenquen hyvin vastaavaksi kuvatut kivikasat. Reittivalintamme ohittaisi Tikalin alle 100 km paasta, joten olihan se nyt kaytava katsomassa. Maya-intiaanit asettuivat nykyisen Tikalin soisen pikkukukkulan alueelle noin 700 eKr. 500-luvun (jKr.) puolivalissa Tikalissa arvioitiin asuneen 100 000 asukasta reilun 30 neliokilometrin alueella. Tikalin kuningaskunnan mahti perustui uuteen taistelumenetelmaan, jossa vihollinen saarrettiin joka puolelta ja keihastettiin keskelle. Ennen tata kaikki taistelut olivat olleet lahitaistelua vastakkain, joten "ilmavoiman" kaytto mullisti sodankayntia radikaalisti. Vesiloordi (kirjaimellisesti, engl. Lord Water) valloitti Tikalin 562 kayttaen tikalilaisilta oppimaansa uutta taistelumenetelmaa. Reilu sata vuotta myohemmin Tikalin alkuperaiseen hallitsijasukuun kuuluva Kuningas Moon Double Comb (on muuten timmi nimi) valloitti Tikalin takaisin. Tuplakombin ja hanen jalkelaistensa aikana Tikal rakennettiin siihen loistoon, jossa se nykyisinkin - tosin hieman ajan muokkaamana - on. Tikalin suuruus heikkeni 900-luvulla koko Maya-sivilisaation mysteerisen romahtamisen myota. Tikal "loydettiin" tai uudelleenloydettiin vasta 1800-luvun puolivalissa, jonka jalkeen arkeologit ja historioitsijat ovat ahkerasti tutkineet sita.

- Templo V.

- Kuningas Bone.

- Gran Plaza ja Jaguaari sivusta.

Varikkaan historian ja viidakon verhoilun takaa loytyy mielenkiintoinen arkeologinen nahtavyys. Tikal on kuin Meksikon Palenque tai Kambodzan Angkor Wat: viidakon keskella oleva massiivinen temppeli- ja akropolikompleksi (akropolis on kirjaimellisesti "ylakaupunki" tai korkealla/kukkulalla sijaitseva kaupunki). Paaplazalta loytyvat merkittavimmat temppelit, Templo I tai Templo del Gran Jaguar ja Templo II eli Templo de las Máscaras, seka Pohjois- ja Keskus-Akropolit. Alue oli todella iso, ja kavelimmekin koivet hellana varmaan kymmenesta kahteenkymmeneen kilometriin Tikalin puolipaivatutustumisellamme. Viidakkopolkua kavellessa oli hienoa huomata suuren temppelin nousevan vehrean puuston takaa. Varsinkin aamulla myos viidakon aanet apinoiden arjynnasta lintujen erikoisiin viserryksiin antoivat lisasavya kokemukselle - vaikkakin Palenquen aanet olivat ehka mielestamme vaikuttavammat. Tikalin kokemukseen vaikutti myos ns. nahtavyysahky - viimeisesta nahtavyydestamme kun puhutaan. Joutui sita silti taas ihmettelemaan suunnittelu- ja rakennustaitoa, jolla kaikki temppelit, alttarit, akropolit ja muut rakennelmat oli toteutettu. Propsit Mayoille!

- Kukkulalle, korkealle rakennan mina majani.

Taas on aika jattaa hieno maa taaksemme ja suunnata Belizen kautta Meksikoon, viimeiseen kohteeseemme. Ennen Cancun-MEX-lentoamme olisi tarkoitus viela kayda Belizen saarilla snorklailemassa ja Meksikon Tulumissa ottamassa tummapaahtoa. Nyt laitetaan kuitenkin Guatemala pakettiin: Etukateen odotimme Vali-Amerikalta eniten juuri Guatemalalta ja Nicaragualta. Kumpikaan ei ole pettanyt, vaikka Guatemalan vierailuumme jai aikaa vain 1,5 viikkoa. Kaikkeahan ei voi nahda, ja lukijoillemmekin jaa jotain nakemista ja kokemista, kun emme koko maanosaa avaa taydellisesti..niinpa niin! :D Guatemalan vuoristoiset mutta vehreat maisemat seka kulttuuri perinteisine asuineen ovat olleet vaikuttavia ja erottaneet Guatemalaa esimerkiksi juuri Nicaraguasta. Hienoja nahtavyyksia, LOISTAVAA kahvia ja erivarikkaita kasitoita on ollut ilo ihailla. Olisihan taalla ollut viela Atitlan-jarvea, Garifuna-kulttuuria, Río Dulcea ja muuta nakemista ja kokemista, mutta aika nyt ei vaan yksinkertaisesti riittanyt tahan kaikkeen. Kylmyys on hieman yllattanyt vuoristoisemmilla alueilla, mutta taalla onkin paikallisten mukaan ollut huomattavasti tavanomaista kylmempaa ja sateisempaa. Pannaan tamakin koko Latinalaisen Amerikan ilmastoa talla hetkella sekoittavan El Niño -ilmion piikkiin.

- De Acropolis Centro a Acropolis Norte via Gran Plaza.

Guatemala pahkinankuoressa:

• Plussat: vahva kulttuuri, kahvi + La Azotea -kahvitila, Semuc Champey, Antigua
• Miinukset: kylmyys ja sateisuus (lahinna korkealla)
• Erikoista: korianteria on joka paikassa (loytyy myos muista maista muttei silti maistu, ei sitten yhtaan)
• Paikallinen keittio: guatemalalainen aamiainen (paputahna alkaa jo maistua), perus-almuerzot ja -cenat