¡Elaman loma!

- Jalleennakeminen.

¡Bienvenidos a Venezuela! toivottelivat taksikuskit Caracasin bussiasemalla, kun saavuimme Bogotasta rajakaupunkien kautta vihdoin paakaupunkiin. Olimme alkuperaisesta aikataulusta paivan myohassa, kun meidan piti tulla vieraitamme vastaan jo edellisena paivana. Taman lisaksi bussi oli sitten viela 8 tuntia myohassa. Talla kertaa matkantekoamme hidastivat Kolumbian puolella maavyory ja tien sortuminen seka Venezuelan puolella bussi- ja rekkaonnettomuudet. Muutoinhan tama olisi ollut jo peruskauraa, mutta kun tiesimme vieraiden odottavan, alkoi hieman Panun normaalistikin yliaktiivinen tanssitautijalka vipattaa aikalailla. Eevahan oli jo lahes hermoromahduksen partaalla ensinna siita, etta tajusimme olevamme paivan myohassa, ja toisekseen muista myohastelyista. Caracasin asemalta saadimme viela metrolla hieman lahemmas, josta otimme taksin pahimpaan ruuhka-aikaan - 1,5 tuntia taksilla ja vihdoin PERILLA!!

- Caracasin ydinta.

- Laivakoira lauttamatkalla.

Loysimme matkalaisemme odottelemassa hotellista. Aika ei ollut kaynyt pitkaksi, silla hehan olivat jo edellisena iltana tehneet tuttavuuksia paikallisten kanssa - ja viela ilman yhteista kielta. Seuraavana aamuna siirryimme ajoissa Caracasiin metskaamaan bussilippuja Puerto La Cruziin, josta oli maara jatkaa Isla de Margaritan paratiisilomasaarelle ottamaan niin leedisti, kuin ihminen pystyy. Saimme bussiliput reilun tunnin jonotuksen jalkeen, ja iltapaivasta istuimmekin jo bussissa. Lauttaliput saimme vasta yokahden lauttaan, joten edessa oli kova yo lautan puupenkeilla. Lautta oli ajoissa, ja vuokraisantamme Lucas oli onneksi aamulla vastassa Islan paassa. Han puhui sujuvasti espanjaa, ranskaa ja englantia ja oli muutenkin erittain leppoinen kaveri. Lucas kaytti meita kaupassa matkalla ja vaihtoi bolivareja kaypaan kurssiin. Pikaisen, tai vahan vahemman pikaisen, kauppareissun jalkeen takapaksi oli taynna ruokaa ja juomaa, ja paasimme vihdoin Sun Sol hotellin asuntoomme. WAU!!! Kyllapa oli loysaan hienoin lukaali koko matkallamme. Itse asunto oli mukava toimivine keittioineen ja siisteine huoneineen, jonka lisaksi meilla oli massiivinen parveke meri- ja uima-allasnakoaloilla. Heitimme valittomasti rinkat nurkkaan ja painuimme suhteellisen hikisen yon jalkeen suorilta uima-altaaseen. Mamma mia, etta alkoi tuntua lomalta!

- Lomalukaalimme.

- Poolilla viihtyy!

- Kuuma ulkoilma-ateria.

- Rennoksi rannalla.

Ensimmaisena paivana tutustuimme Playa el Aguan lahibiitsiimme ja otimme tsillisti, kun alkuvaikeudet ja siirtymiset olivat takanapain. Islan toisena paivana oli jo perjantai, joka tarkoitti tietysti fiestaa!! Paiva meni mukavasti nahkaa karistaen ja bailukuteita tytoille shopaten. Lahikaupasta loytyi aikalailla toimivia miksereita, joista saatiin tytoille Mojitoja. Pojat tyytyivat bisseen (40 snt/tolkki ja hyvaa ku mika) ja Cuba Libreen (iso leka rommia 3-5e). Mukavasti tuli vauhtia meidan illanviettoihin, kun saatiin lomaseuraa. Kavimme taksilla Isla de Margaritan bileosassa Pampatarilla Prego-discotecassa. Ilta meni railakkaasti reggaetonia tanssien vodkapullon ymparilla (siella oli siis pakko tilata pullo poytaan). Nama taisivatkin olla kolmannet varsinaiset bileet Eevalle ja Panulle sitten syyskuun alun. Lauantai olikin rokuliin sopivasti aikalailla pilvinen. Otimme paivan iisisti ja kavimme illalla isantamme Lucasin houstaamassa espanjalaisessa fiestassa (kaveri asunut Espanjassa siis bout 20 v). Istuimme rannalla varpaat hiekassa, maistelimme venezuelalaista bissea ja kuuntelimme loistavaa livemusiikkia espanjan- ja englanninkielisesta reggaesta paikallisiin hitteihin. Eras esiintyjista oli kuin Erykah Badun lattariversio - ja eriloistava. Kylla kelepas lomalaistenkin rentoutua!

- Bilevalmiudessa.

- Discoteca.

- Latinabadu.

- Donitsi vie ja tuo.

Sunnuntaina suunnattiin Pargue el Aguaan eli saaren vesipuistoon. Edellisesta vesihurvittelukokemuksesta oli kaikilla kymmenisen vuotta, joten lahdimme aamulla liikenteeseen innokkaana kuin pikkulapset. Aurinko helli pilvettomalta taivaalta, ja aloitimme kierroksen lillumalla puiston ympari donitseilla pikkuvirrassa. Liukumakia puistosta loytyi pari donitsimakea, pari vesipatjamakea (jumppamatolla), mahaliukumaki ja lahes suora pudotus. Siirrettiin suosiolla hurjimman maen testaus loppupaivaan ja hypittiin kilvan liukumaesta toiseen. Whiiiiiiiii tata lystia useammin! Kiertelimme kaikki (paitsi hurjan) taysin tapinoissa kerran lapi ennen ruokaa ja viela useamman kerran safkan jalkeen. Hurja liuku naytti silta, etta bikinit eivat tule kestamaan mitenkaan paalla, joten tytot skippasivat sen suosiolla. Panu ja Tatu ottivat kivi-sakset-paperin jarjestyksesta. HUHHUH ja menoks! Kova kyyti, nopea jarrutus ja eihan se nyt niin paha ollutkaan. Vesipuisto oli ehdottomasti kingi veto, ja taysi paiva siina tuli latrattya!

- Tytoilla on hauskaa...

-...ja Tatulla on kyytia.

- Poreilua.

Alkuviikosta kavimme testaamassa vahan muita rantoja ja kiertamassa Sambilin massiivisen kokoista kauppakeskusta, josta tarttui mukaan tavaraa lahinna tytoille. Otimme myos paivaretken Isla Cochen lahisaarelle. Retkeen kuului kuljetukset, ilmaista juomista niin paljon kuin halusi juoda, ruuat, valkoista hiekkaa, kirkasta vetta ja rantatsillausta. Ei paljon enempaa tarvinnut mainostaa, kun olimme taysin myytyja. Kaksikerroksisen paatin ylakannella oli poppivehkeet ja menoa aamusta lahtien. Panukin tempaistiin mukaan johonkin tanssikisaan ihan kylmiltaan (ja reppu selassa) heti aamusta. Kisan juontaja huuti ohjeita ylinopealla espanjalla eika siina oikein ehtinyt ymmartaa kaikkea. Vaalea kankikoipi katseli sitten paikallisten esimerkkia. Juontaja huuteli varikomentoja, ja eri vareilla toimittiin seuraavasti: Normisalsaa, selat vastakkain, selat vastakkain kyykyssa, parin vaihto, saman sukupuolen parit, parin jalkojen valista ja pari syliin. Panu paasi semifinaaliin asti, jonka jalkeen komentoja tuli niin nopeasti, ettei siina voinut pysya mukana. Hauska aloitus paivaretkelle kuitenkin!

- Playa Guacuco.

- Karibian auringossa.

Skaban jalkeen saavuimmekin Cochen saarelle ja paasimme levyttamaan. Alkupaivasta ei aurinko paljon hellinyt, mutta ruuan jalkeen saimmekin sita riittamiin. Valitettavasti Tatsin maha sanoi sopimuksensa irti, eika miehelle aurinko oikein maittanut. Tama oli onneksi pikainen paivan tyhjennys, ja seuraavana paivana Tatu oli jo taysin kunnossa. Harmillisesti loppupaivan auringonotto, alkoholitarjonta ja yleinen nautinta jai hieman hiljaiseksi mahakouristuksissa. Muutoin rannalla oli mukavaa ja paiva onnistunut. Takaisintulomatkalla paikalliset innostuivat salsaamaan (tai oikeastaan merengue´a tanssimaan) oikein urakalla. Taman lisaksi  oli lantion ketkutuskilpailu seka naisille etta miehille ja henkilokunnan Y-M-C-A-koreografia. Tytotkin innostuivat lopuksi valloittamaan jahdin kannen ja saivat huomiota osakseen. Kylla latinot osaavat pitaa hauskaa, ja lambada olisi voinut soida pitempaankin iltaan! Islan viimeisena paivana tuli viela helmikeli, josta nautimme tayden paivan ulkona. Nyt oli vuorostaan Riikan vuoro pidella mahasta paivan, mutta maha onneksi asettui illaksi. Pystyimme siis lahtemaan koko miehityksella juhlistamaan Islan viimeista iltaa saaren kuuluisimpaan discotecaan, Bora Boraan, jossa humpattiin reggaetonia, salsaa seka tietysti reissun lempibiisiamme, Pitbullin Maldito Alcoholia. :D

- Rantatreenit.

- Bikinisalsaa.

 

- Bora Bora.

Perjantaiaamuna oli aika jattaa ihana saari, uima-allas ja muut mukavuudet, kun Lucas tuli noutamaan meita lautalle. Lautta lahti normaalisti kolme tuntia myohassa, mutta saavuimme kuin saavuimmekin takaisin Puerto la Cruziin iltapaivasta. Varasimme valittomasti reissun seuraavalle paivalle Parque Nacional Mochiman kansallispuistoon, jossa oli maara kayda muutamalla biitsilla, snorklata ja mahdollisesti nahda myos delfiineja. Seuraavana aamuna lahdimme yhdeksan pintaan veneella liikenteeseen. Meininki muistutti yllattavan paljon aiempaa retkea, kun reggaeton soi ja olutta sai kylmasta. Talla kertaa oli sen verran pieni vene, ettei siina vain mahtunut tanssimaan. Mukana oli myos hieman isompi seta, jota kaikki sanoivat gordoksi (suom. lihava/laski). Gordoa nimi ei haitannut, mutta vene meinasi hieman keikkailla aina, kun gordo nousi pystyyn tai innostui sheikkaamaan lannettaan.

- Mochimaan menossa.

- Rantaviivaa loytyy.

- Vedenalaisia ihmeita.

Otimme aurinkoa parilla eri rannalla ja snorklailimme valilla, mutta delfiinit pysyivat valitettavasti piilossa. Delfiinien puute ei haitannut, silla keli oli jalleen hyva ja meno kohillaan. Takaisin tullessa jaimme kyydista pois eri paikassa kuin, mista lahdimme. Huomasimme rannan tuntumassa skeittiskaban, jota jaimme hetkeksi seuraamaan. Viereen oli kasattu iso lava, ja meille selvisi, etta lavalla olisi illalla jokin ilmaiskonsertti. Tasta innostuneena kipaisimme pikaiset ruuat ja suihkut, jonka jalkeen suuntasimme takaisin konserttipaikalle. Esiintyjia oli rokista, reggaeen, rappiin ja paikallishumppailuihin. Fiilistelimme ulkoilmameininkia aivan tapolla! Venezuelalaisen rappiduon kanssa oli esiintymassa paikallisia breikkareita, joita Panu ja Tatu menivat katsomaan lavan eteen toivoen, etta paasisivat itsekin hieman tanssahtelemaan. Tahan settiin ei ehditty aivan mukaan, mutta tormasimme breikkareihin sattumalta lavan takana. Hopottelimme hieman heidan kanssaan ennen kuin selvisi, etta he vetaisivat viela toisen keikan.

- Laivabileet feat. Cuba Libre.

- Lomalainen.

- Lomaremmi.

- Puerto la Cruzin ulkoilmakonsertti.

Ennen kuin huomattiinkaan Panu ja Tatu olivat lavalla vetamassa paikallisten rappareiden taustalla, ja Eeva ja Riikka kuvasivat eturivista. Mukavaa oli breikkailla, vaikka Panun edellisista tanssisessioista oli aikaa jo paalle kolme kuukautta. Kolme settia mieheen ja hien maara oli siina helteessa jotain uskomatonta, muttei se paljon haitannut, silla yleiso oli aivan mehuissaan. Keikan jalkeen emme meinanneet saada paikallisilta rauhaa, kun kaikki (muutkin kuin breikkarit) tulivat hopottamaan ja ottamaan kuvia. Tytot tulivat viela mukaan backstagelle, ja silloinhan se kuvarumba vasta alkoi. Otimme valehtelematta vahintaan sata kuvaa paikallisten kanssa yhdessa ja erikseen. Riikka valkoisessa mekossaan ja rusketuksessaan oli kovaa valuuttaa - varsinkin kun paikalliset pojat kuulivat Riikan olevan sinkku. :D

- Kuumaa laavaa!

- Ja kaikki mukaan kuvaan...

Jutustelimme breikkareiden ja muiden kylanmiesten ja -naisten kanssa useamman tunnin kuunnellen samalla konserttia lavan takaa. Oli todella mukavaa saada kunnolla kontaktia paikallisiin ja jakaa heidan kanssaan kokemuksia. Ehka suloisinta oli, kun 11-vuotias breikkarinalku vei Riikkaa salsan merkeissa. Kaveri oli melkein paata lyhyempi Riikkaa, mutta salsa luisti kuin vanhalla konkarilla. ¡Elaman bileet!

- Backstagella.

- Riikkaa viedaan.

Seuraavana paivana pitikin jo jatkaa Caracasiin, koska lomalaisten matka alkoi olla paatoksessaan. Kavimme illalla Caracasin keskustan 360-nakoalabaarissa, josta sai todella hienot nakymat oisesta paakaupungista. Paikka oli muutenkin niin tunnelmallinen, etta aloimme jo suunnitella vastaavaa Suomeen. Katsotaan, aletaanko tassa sitten reissun jalkeen ravintolabisnekseen... Alustavasti laskemamme budjetti ei aivan pitanyt, joten viimeisena paivana ennen lentoa piti kayda viela nostamassa rahaa. Tama osoittautuikin sitten aikalailla haastavaksi operaatioksi. Hotellin vieressa oli viisi pankkia, joista minkaan automaatti ei antanut rahaa. Eeva ja Riikka lahtivat kaymaan hotellin omistajan neuvoman kauppakeskuksen pankissa. Pankin tati ilmoitti, etta korteissamme on jotain vikaa ja etta pankin omat kortit toimivat ainakin. Eeva soitti sitten Luottokuntaan viela ja varmisti, etta kortit ovat kunnossa. No, ainakin Brasiliassa, Argentiinassa, Paraguayssa, Boliviassa, Perussa ja Kolumbiassa ne toimivat, ettei luulisi korteissa olevan vikaa. Inina ei auttanut, ja tytot kokeilivat viela kauppakeskuksen automaattia. Sekaan ei toiminut, mutta superystavallinen paikallinen tati heitti taysin murtuneille tytoille 400 BsF. (40 e), antoi kayntikorttinsa ja sanoi, etta palauttakaa, jos pystytte. Toivonsa menettaneena tytot kokeilivat viela metron vieressa olevaa automaattia takaisintulomatkallaan. Kappas vain, sieltahan sita rahaa sitten tulikin. Pelastus!! Meillahan ei nyt ollut niin suurta paniikkia, mutta Tatun ja Riikan piti maksaa lahtomaksu lentokentalla, joka kyllakin myohemmin paljastui jo sisallytetyksi lentolippuun. Pienista saatoteknisista ongelmista huolimatta loma oli erittain onnistunut. ¡¡Elaman loma, elaman bileet ja elaman kivaa!! Naita tarvitaan todellakin lisaa...

Vieraamme kommentoivat lomaa seuraavasti:

Riikka: matka huikee, ainoa kuumotus tunnettuna eläinten ystävänä olivat kulkukoirat + muut elukat, parhaat kemut ikinä ja reggeaton uusi lempimusa. Sokerina pohjalla nimi Riikka tarkoittaa Venezuelassa henkiloa, jolla on paljon rahaa (selkeä enne tulevaisuudesta)!!

- Tunnelmallinen 360-baari sisalta.

- Kaunis ilta.

Lomalaisten lahdettya jatkoimme itse matkaa Merídaan yobussilla. Ongelmitta? No ei tietenkaan! Saavuimme aamulla Merídaan seitseman aikaan. Kyselimme taksikuskilta kyytia hostellille, jolloin meille selvisi, ettemme olleetkaan viela Merídassa, silla tie oli yllaripyllari poikki jonkin maavyoryn takia. Taksilla piti sitten lahtea kiertamaan vuoristoreittia, joka maksoi meille enemman kuin bussiliput Caracasista ja kesti kolme tuntia. Miten naita aina voi sattua meidan kohdalle!? Perille kuitenkin paastiin, ja seuraavaksi suuntaamme Los Llanos -tasangolle savannisafarille bongailemaan elaimia. Riippuen miten saamme ryhman kasaan, lahdemme joko huomenna tai ylihuomenna neljan paivan expeditionille jokidelfiineja, anakondia ja muita mukavia otuksia kahtelemmaan.

- Oinen paakaupunki.

- Joulua ilmassa.

Kiitoksia Riikka ja Tatu aivan mahtavasta lomasta!!! Tasta on hyva jatkaa kohti joulua ja uutta vuotta...