Matkan varrelta, paivantasaajan paalta

- Quiteño-herrasmiehet iltapaivakahvilla.

Ekvaattorilta paivaa! Saavuimme Ecuadorin paakaupunkiin Quitoon hieman puuduttavan matkan jalkeen Huarazista. Otimme ensin 9 tunnin yobussin Trujilloon, jonne saavuimme taas epainhimillisen ajoissa. Perussa (ja myos Ecuadorissa) on lahes kaikissa kaupungeissa omat terminaalit jokaiselle bussiyhtiolle. Naihin on sinansa kiva saapua, kun ei ole alytonta hustlausta, saatoa ja "taksi, taksi"-huutoja joka puolella. Lahtiessa asia onkin hieman haastavampaa. Lippuja taytyy kayda metsastamassa erikseen jokaisen eri yhtion toimipisteesta. Nainpa Trujillossakin otimme taksin alueelle, jossa oli onneksi kolme Ecuadoriin suuntaavaa bussiyhtiota samalla alueella. Alkuperainen suunnitelma hieman kurahti, kun meille selvisi, ettei saman paivan aikana ollut yhtaan suoraa yhteytta Quitoon. Eipa paljon huvittanut myoskaan alkaa saatamaan Perun ja Ecuadorin rajalle ja etsimaan sielta, loytyisikohan natsaavaa jatkoyhteytta. Jouduimme ottamaan ensin suoran bussin Ecuadorin suurimpaan kaupunkiin, Guayaguiliin, Piuran kautta. Hyppasimme siis Piuran paivabussiin ja vaihdoimme perilla jatkoyhteyteen - luonnollisesti itse taksilla saataen terminaalien valit. Rajamuodollisuudet sujuivat pienella jonotuksella aamukolmen ja -neljan valissa. Olipa mukavaa huomata, etta yollakin oli lammin korkeuksien jalkeen!

 

 - Quiton vanhan kaupungin lumoa.

- Plaza Grande.

 - Helteinen iltapaiva.

Seuraavana aamuna saavuimme Quayaguilin terminaaliin, joka yllatti positiivisesti. Lounarin mukaan terminaalin piti olla vaarallinen, ja siella pitaisi pitaa tarkasti huolta tavaroistaan. Terminaali oli suuren kauppakeskuksen yhteydessa, ja sielta loytyi useampikin aseistettu vartija.  Tama tuntunee olevan trendina muuallakin Etela-Amerikassa, kun vartijoita pyorii joka kulmassa. Bussimatkustamista on turvattu myos videokuvaamalla kaikki matkustajat ja kuittaamalla matkatavarat kuin lentokoneessa konsanaan. Lentokentalla tosin saa itse noukkia laukkunsa, mutta taalla vaaditaan kuitti laukusta, jotta sen saa takaisin. Lieko kuinka uusi konsepti mutta ehdottoman toimiva. Vasyneita hymyja sita saattaa silti nauhalla olla. Guayaguilin terminaali oli vahasaatoinen ja siisti, jonka lisaksi ruokapaikkojakin loytyi. Pienesta sita vasyneet matkalaiset saakin kikseja! Iso bonus tuli myos keskittamisesta, kun kaikkien bussiyhtioiden myyntipisteet ja terminaalit oli keskitetty tahan yhteen paikkaan. Poistettiin piljetit Quitoon, evastettiin ja hypattiin kevyeen 9 tunnin bussiin kohti paakaupunkia.

 - Sunnuntaihuvia.

 

 - Ecuadorin historiaa kuvin.

Saavuimme Quiton keskustaan hieman yli kaksi vuorokautta Huarazista lahdon jalkeen illalla klo 22. Quitossa ei ole turvallista kavella iltaisin, joten otimme taksin hostellille. Paatimme sijoittaa parempaan majapaikkaan hieman puuduttavan matkan jalkeen, ja se kannatti. L'Auberge Inn -hostellista loytyi kunnon sanky, oikea peitto pussilakanalla (ei mitaan huopavirityksia), puhtaat lakanat, loistava aamupala ja hyva sijainti. Yolle tulee hintaa 9 USD/hlo, mutta valilla taytyy maksaa (naita tahtitieteellisia hintoja :D). Ecuadorissa tosiaan on jenkkidollarit kaytossa. Tata taustaa vasten on mielenkiintoista pohtia jenkeista ja valilla yleensakin lankkareista kaytettavaa gringo-nimitysta. Sanan ensimmaisella osalla, grin, tarkoitetaan usan dollareita, ja jalkimmaisella osalla, go, menoa. Gringo tarkoittaa siis oikeastaan dollarit taskussa viiletysta. Nainhan jenkit ja miksei muutkin lansimaalaiset reissussa yleensa liikkuvat. Mutta eikos talla maaritelmalla myos kaikkia ecuadorilaisia voisi kutsua gringoiksi..? :D

- Uusi kaupunki.

 - On muuten halpaa ajella.

Vuoriston jalkeen on ihan mukava taas pyoria urbaanissa ymparistossa, ja Quito on osoittautunut rauhalliseksi ja viihtyisaksi. Uuden kaupungin puistot olivat viikonloppuna taynna leikkivia lapsiperheita ja konsertteja, kun taas vanhassa kaupungissa oli ihanaa katsella sunnuntaimenoa katukahvilasta, vilkuilla erilaisia esityksia ja ihailla upeaa vanhaa arkkitehtuuria. Kaupungista sai mukavan yleiskuvan, kun nousimme nelikilometrisen Cruz Loman paalle laskettelukeskuksien kondolihissia muistuttavalla Teleférico-kaapelilla. Kavimme lauantai-iltana  syomassa ja iltaa istumassa Quiton traveller ghetossa, Mariscalin kaupunginosassa. Oinen Quito viikonloppuna osoittautui kaikkea muuta kuin rauhalliseksi. Porukkaa oli kuin hiekkaa Rion rannoilla, humppa raikasi joka suunnasta ja muutenkin menoa loytyi. Taksimatkalla ulos katsellessamme olimme aika tyytyvaisia, ettemme valinneet apostolin kyytia. Oli nimittain vahan hamaran nakoisia kujia ja tyyppeja matkalla. Mariscalin suurimmalla aukiolla oli paljon porukkaa ja sen alueella pystyi turvallisin mielin liikkumaan. Yhtaan korttelia kavellen ei olisi tehnyt mieli liikkua. On se janna kun paivisin alue on niin turvallinen! Monta mahdollisuutta olisi ollut salsatakin Quiton kuuluisissa salsotecoissa (salsaklubi), mutta pitka matkustusrupeama painoi viela tanssijalkaa.

 

 - Quito Cruz Loman huipulta.

Quito on ilmeisesti tykastynyt meihin yhta paljon kuin me siihen, silla emme meinaa paasta taalta pois. Olemme nyt pari paivaa saataneet lippuja Kolumbian Bogótaan. Ensin niita lahtoja ei ole ja sitten taksilla etsimamme bussiyhtion toimipiste on kiinni. Seuraavana paivana paasemmekin kyselemaan lippuja, mutta seuraava lahto onkin sita seuraavana yona neljan aikaan ja maksaa tuplat odotetusta. Sitten lahdemme saatamaan viela taksilla terminaaliin, josta lahtevat pohjoisen kansalliset bussit. Taalta saimme kuin saimmekin lipun Ecuadorin ja Kolumbian rajalle. Hauskaa tassa on, etta bussilippu maksoi 5 usd ja sita ennen olimme kayttaneet takseihin paalle 15 usd. Valilla on olo kuin Rick Rossilla alla olevassa youtubepatkassa... ¡Si, me gusta hustla!

- Hustlaus on monen paivan sana taallapain...

Niin, ja Liman kemuista jai linkkaamatta perulaista/latinalaista musiikkia, jota humpattiin. Todella kovana hittina jytasi taukoamatta Pitbullin Maldito Alcohol. Naattikkee!

- ¡Yo no quiero agua, yo quiero bebida!
(Tatu ja Riikka sanat muistiin Venezuelan reissua varten!! ;D)

Hopotamme blogissa aina paikoista kuten Sucre ja Iguazun putoukset, joiden sijainnista suurimmalla osalla lukijoistamme ei varmaan ole hajuakaan. Kikkailimme hieman netissa loytyvien karttapalveluiden kanssa ja saimme tulokseksi pienta reittikarttaa (alla). Olemme tahan mennessa tulleet Brasilian Rio de Janeirosta Ecuadorin Quitoon (merkattu tahdella kartassa), joka on Google Mapsin reittivalinnan mukaan 14 739 km. Rio - Buenos Aires -vali taitettiin ilmoja pitkin, mutta loput on tultu kaikennakoisilla menopeleilla teita pitkin. Matkaa kaikenkarvaisia, hajuisia, nakoisia ja tuntuisia teita pitkin on tullut palttiarallaa reilu 12 000 km. Parhaat tiet loytyvat Argentiinasta ja Panamericanan varrelta, huonoimmat Boliviasta ja oikeastaan kaikkialta vuoristosta. Bussielamaa on tullut koettua kylla aikalailla mukavasti, mutta yllattavan helposti sita sopeutuu tahan elamaan tien paalla. Alle vuorokauden matkat ovat normaaleja ja alle kymmentuntiset lahietaisyyksia, vahan kuten Helsinki-Espoo-valit ovat Suomessa. Yli vuorokauden mittaiset matkat alkavat sitten olla jo taallakin pitkia. "Kaikki on suhteellista", kuten joku viisas joskus lohkaisi.

- Etela-Amerikan reitti.

Quitosta matka jatkuisi Kolumbian kautta Venezuelaan ja viela takaisin Kolumbiaan ennen Vali-Amerikkaa. Etela-Amerikasta Vali-Amerikkaan siirtyminen ei ollutkaan niin kivutonta kuin asiaan perehtymaton reppureissariduo alunperin kuvitteli. Sinne siirrytaan joko laivalla tai lennolla - halvasti ei mitenkaan. Koska emme halunneet aikatauluvenymisien takia joutua viettamaan uutta vuotta laivalla, ostimme lennot Kolumbian Cartagenasta Panama cityyn 27. joulukuuta. Etela-Amerikan seikkailut vaihtuvat siis Vali-Amerikan koitoksiin  jo taman vuoden puolella.

Nippelitiedon nalkaisille alla on Etela-Amerikan jo kolutut ja kolutuksi tulevat (italicilla) kohteet jarjestyksessaan:

1. Rio de Janeiro, Brasilia
2. Buenos Aires, Argentiina
3. Mendoza, Argentiina
4. Córdoba, Argentiina
5. Puerto Iguazú, Argentiina
6. Encarnación, Paraguay
7. Asunción, Paraguay
8. Laguna Blanca, Paraguay
9. Asunción, Paraguay
10. Santa Cruz, Bolivia
11. Sucre, Bolivia
12. Potosí, Bolivia
13. Tarija, Bolivia
14. Tupiza, Bolivia
15. Salar de Uyuni, Bolivia
16. Uyuni, Bolivia
17. La Paz, Bolivia
18. Copacabana, Bolivia
19. Isla del Sol, Bolivia
20. Cuzco, Peru
21. Machu Picchu, Peru
22. Cuzco, Peru
23. Lima, Peru
24. Huaraz, Peru
25. Trujillo, Peru
26. Piura, Peru
27. Guayanguil, Ecuador
28. Quito, Ecuador
29. Bogóta, Kolumbia
30. Caracas, Venezuela
31. Puerto la Cruz, Venezuela
32. Isla Margarita, Venezuela
33. Cumana, Venezuela
34. Merída, Venezuela
35. Maracaibo, Venezuela
36. Santa Marta, Kolumbia
37. Cartagena, Kolumbia

- Perinteista perulaista meininkia videona ja audiona.