Mita tekevat suomalaiset sokeripeput matkasuunnitelmalleen luettuaan seuraavan paivan sade-ennusteista? No nehan peruu reissun ja nuolee haavojaan sisalla... Eli jouduimme siis perumaan Uruguayn Colonia del Sacramenton reissun seka saan etta budjettisaastojen takia. Aiemmin valitun lauttayhtion botskit olivat valitettavasti taynna ja toisen transportaatio olisi lohkaissut lompakkoa harskisti. Nain alkureissusta taytyy laskeskella paivabudjetteja ja reissujen kannattavuuksia useamminkin. Ensi kerralla olemme siis ajoissa!
- Buenos Airesin illallisseurueemme.
Perjantaina oli viimeinen paiva espanjan kurssia ja nythan osaamme luonnollisesti kaikesta kaiken. Sovimme viimeisen paivan lopussa menevamme illalla kurssiporukalla Palermoon syomaan yhdeksalta, joka on muuten paikallisen mittapuun mukaan aikainen illallinen - varsinkin viikonloppuisin. Paikalle saavuttuamme huomasimme heidan kutsuneen muutaman muunkin mukaan. Meita oli yksi paikallinen, nelja sakua, yksi sveitsilainen, kaksi itavaltalaista ja kaksi suomalaista meidan lisaksemme. Kaikki muut paitsi paikallinen ja me olivat oikeastaan vaihtareita. Soimme rauhassa kahteentoista, jonka jalkeen siirryimme baariin maistelemaan paikallisten herkkua "Fernet con Cocaa". Tama hieman erikoisen ja vahvan makuinen drinkki on italialaisen Fernet-likoorin ja kokiksen sekoitus. Vahvasti yrttipohjainen Fernet muistuttaa ehka hieman jekkua, ja koko yhdistelma on hmmm, kuinka sen nyt sanoisi... loppua kohti loivenava, herbaalis-yrttinen jaykahko (yskanlaake)drinkki. ¡Muy interesante! Ilta jatkui noin puoli kolmen maissa Niceto-klubille. Alkuun oli hieman omituinen esiintyja kehissa: Kolme japanilaiseen kimonon ja ninja-asun sekoitukseen pukeutunutta kaveria soitti argentiinalaista gangstafolkmusiikkia valkoisissa maskeissaan. Taustalla oli erilaisia videopatkia, jotka koostuivat lahinna japsimerkeista. Gangstafolkmusiikilla tarkoitetaan siis perinteista argentiinalaista folkmusiikkia astetta harskimmilla alatyylin lyriikoilla - ero on hieman suurempi kuin "tavan" rapilla ja gangstarapilla. Taman Parraleños-bandin kokonaisuus toimi kuitenkin yllattavan hyvin, ja oman tuotannon lisaksi he soittivat mm. coverin Las Ketchupin Asereje-biisista. DJ soitti bandin jalkeen hyvia biiseja jarkyttavan huonolla miksauksella ilman minkaalaista teemaa. Biisit olivat saattoivat olla taysin eri genreista ja loppua kesken, jonka lisaksi vaihdot tokkivat kuin lehman lypsy Helsingin herralla. Ei olis deejiikoulu pahasta tallekaan youtubetiskijukalle. Meno oli kylla hyva ja vaihdot vain hymyilyttivat valilla. Bailasimmekin puoli viiteen, vaikka meno olisi aivan varmasti jatkunut viela kahdeksaan asti.
- Sunnuntaipaivan katukomiikkaa Mendozassa.
- Maipun lumoavat maisemat.
Lauantai-iltana lahdimmekin sitten ensimmaiselle yobussimatkalle. Pitkanmatkan bussit ovat taalla yleensa tyyppia semi-cama, cama tai suite. Semi-camassa saa penkin lahes makuuasentoon ja jaloille oman tuen, cama on jo taysin sankyyn verrattavissa oleva ja suite onkin sitten kermapepuille. Kuten arvata saattaa, tyydyimme semi-camaan, joka osoittautui vahintaankin riittavaksi. Isin pikku kullannuputhan kuorsasivat kuola poskella koko matkan! Huhujen mukaan naita mukavia busseja riittaisi ainakin jonnekin Kolumbian kulmille. Siihen asti ei varmaankaan tartte bussikyydeista valittaa. Herasimme keskella yota ihailemaan pampan tahtitaivasta, joka tuntui puolipallon muotoiselta kupolilta ensimmaisen tahden nakyessa aavalla pampalla suoraan edessamme horisontissa. ¡Muy bonito!
- Familia Di Tommason tarjontaa.
- Viinituristi Viljakainen.
Reissuraamattumme Lonely Planet (eli Lounari) vaitti olevan rikos kayda Mendozassa ilman viinitilavierailua. Otimme neuvosta vaarin ja suuntasimme heti ensimmaisena kokonaisena paivana Mendozan vieressa olevaan Maipun kaupunginosaan (Mendozan suuralueella). Mendozan provinssissa on ainakin tuhat viinitilaa, joista olisi voinut valita. Maipu oli kuitenkin lahinna Mendozaa. Viininmaistelukokemuksen hinta vaihtelee alle kympista lahes sataan euroon. Kalliimpiin reissuihin kuului haku hotellilta, lounas ja eksklusiivisten viinien maistelu. Ekoturisteina (lue: budjetti-) lahdimme halvimmalla vaihtoehdolla, joka alkoi paikallisbussimatkalla Maipun kaupungiosaan. Vuokrasimme taalta konkelit, joilla mankeloimme viinitilojen valia. Kavimme ensinna Familia Di Tommason tilalla, jonka sanotaan olevan vanhin viela toiminnassa oleva tila. Viinitilasta tulikin mieleen elovien viinitilat ja "perinteinen tapa" tehda viinia. Kierros oli mielenkiintoinen ja viinit hyvia. Argentiina on kuuluisa Malbec-rypaleen viineistaan, ja Di Tommasollakin sippailimme Malbecceja. Mielenkiintoista tassa oli, etta maistelimme kolmea eri punaviinia samasta rypaleesta. Ensimmaista ei oltu kypsytetty tammitynnyrissa ollenkaan, toista oli kypsytetty puoli vuotta ja kolmatta vuosi. Kypsyttamaton oli ihan jepaa normilorpakkoa. Kypsytetyista puolen vuoden kaveri oli aika hyvaa kun taas vuoden kypsytetty oli jo hieman tuhtia. Punkkujen lisaksi paasimme maistamaan myos erittain hyvaa jalkiruokaviinia, josta jopa me amatoorit voimme helposti maistaa alkuun hunajan ja jalkimakuna pahkinan.
- Viinitietoutta ja viininmaistelua.
- Isoaidin reseptilla valmistettu jalkiruokaviini.
- Viinit kypsymassa tynnyreissaan.
- Familia Di Tommason tilalla viineja sailytetaan vanhoissa "viinintekosammioissa".
Toinen viiniekskursiomme kohdistui Mevin tilaan. Taalla olisimme voineet maistella nuorempia viineja tai hieman pidempaan kypsytettyja Reserva-viineja. Viinisnobeina valitsimme tietysti Reservat, kun hintaerokaan ei paata huimannut. Arvovaltaisen raatimme eteen ladottiin taalla Malbec Reserva, Cabernet Reserva (Cabernet sauvignon) ja Syrah Reserva. Pitkan tutkinnan ja huolellisen harkinnan jalkeen annoimme tuomiomme:
- Malbec Reserva: vahiten kypsa, kitkerahko, varmaankin aika hyva ilman vertailukohteita
- Cabernet Reserva: kuivahko, hieman puiseva jalkimaku, pihvin kanssa tod. nak. erijepa
- Syrah Reserva: kypsahko maku, intensiivisin, tasapainoisin, raadin valinta!
- Mevin viinimaistelun tarjonta: Malbec Reserva (vas.), Cabernet Reserva (kesk.) ja Syrah Reserva (oik.).
- Varin vertailua Cabernet Reservan (vas.) ja Syrah Reservan (oik.) valilla. Cabernet oli tummemmanpunainen.
Mevin tila oli moderni tuotantolaitos verrattuna Di Tommason perinteiseen viinitilaan. Viinit olivat hyvia ja kierros valaiseva. Mendozan maakunnassa erikoista on se, etta alue on luonnollisesti kuivaa aavikkomaista aluetta. Mitenhan ne viinikoynnokset sitten taalla selviavat? Mendocinot ovat keksineet tahan ratkaisun: keinokastelu (engl. artificial irrigation). Erittain hyvalaatuinen ja puhdas vesi tuodaan vuorilta keinotekoista kastelujarjestelmaa pitkin kaupunkiin, josta jarjestelma levittaa sen Mendozan puistoihin ja viheralueille. Samaa jarjestelmaa sovelletaan viinitiloilla, ja kastelu hoidetaan n. 15 paivan valein. Ilman tata jarjestelmaa Mendoza saattaisi olla hieman karu ja viiniton. Maipun katukuvaan tama vaikuttaa hassusti. Kaduista tulee mieleen vanhat lankkarit, mutta kulman takaa paljastuukin viinitila. On harmillista, etta satuimme tanne talven vaihtuessa kevaaksi, jolloin koynnokset on juuri leikattu pienemmiksi ja ne ovat karuja keppeja vehreiden ja korkeiden koynnosten sijaan.
- Karut koynnokset talvella.
- Edessa Mevin viinikoynnoksia ja takana oliivipuita.
- Moderni Mevi.
Vuonna 1861 maanjaristys tuhosi suurimman osan Mendozan kaupungista tappaen yli kolmanneksen vaestosta samalla. Kaupunki rakennettiin pian uudestaan hieman eri sijainnille huomioiden mahdolliset tulevat maanjaristykset. Taman seurauksena Mendozan kadut ovat kaikkialla leveita, ja isoja puistoja loytyy paljon, mukaanlukien San Martinin useamman neliokilometrin jattipuisto. Onneksi Mendozassa ei joudu vaistelemaan koirain jatoksia kuten BA:n kaduilla joutui jatkuvasti tekemaan. Kevaisen Mendozan lampimassa ja kuivassa ilmastossa on miellyttava kavella paakaupungin halinan jalkeen.
- Ammattilainen asialla. =D
Saimme tassa myos ensimmaisen kontaktin Etela-Amerikan pitkakyntisten kanssa, kun sniikkiakin sniikimpi Pablo Pitkakyntinen yritti paasta Eevan selassa olleen repun pikkutaskuun. Onneksi reppu on sen verran ohutta kangasta, etta kapalointiyrityksen tuntee hyvin. Eeva veti pidemman korren ja antoi Pablolle avarin eli avolapsyn, jolloin Pablo liukeni paikalta vihellellen ja taivasta katsellen kuin mitaan ei olisi tapahtunut. Vaikkemme paivarepussa mitaan arvokasta pidakaan, taytynee sita alkaa jatkossa pitamaan aina etupuolella. Tilanne on kuitenkin 1-0 Pablo Pitkakyntisia vastaan.
- Etikettia odotellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti