Peukku Riolle

 

- The one and only, Copacabana.

Sambakarnevaalit, upeat biitsit, kuumuus ja muiden varoittelu pahamaineisista slummikaupunginosista (Favela) olivat "ennakkotietomme" tasta Kaakkois-Brasilian kuuluisasta kaupungista, Rio de Janeirosta. Perille saavuimme pe (1.9.) vuorokauden matkustuksen jalkeen hieman jetlageissa ja aika valmiina unihommiin. Rinkat onneksi tulivat perille ja paasimme lentokentan eteen kyselemaan paikallisilta bussikuskeilta, kuinka paasisimme Cateten kaupunginosaan. Hostellin osoitteen kirjoittaminen ylos autti, kun paastiin ilman yhteista kielta bussilla aivan hostellin kadun varteen. Bussikyydin aikana saimmekin jo ensimmaisen kosketuksen latinoiden ajotyylista. Oli aika reipas kyyti! Toinen hauska asia oli erillinen rahastaja, joka istui penkilla pienen pyorivan rautaportin edessa. Portti aukeaa vasta, kun matkustaja on maksanut matkansa. Ilmeisesti pummilla ajamista ei arvosteta.

- Art Hostel Rion terassi.

- Rion katutaidetta.

Hyvin levanneena aloitimme ekan paivan keskustaturneella. Centron alueella viettaa helposti iltapaivan, muttei pankkeja, liiketiloja, aukioita ja puistoja viitsi sen pidempaan tutkailla. Kiva katedraali loytyy, ja satamassa katselee hetken mielellaan viereiselle kansalliselle lentokentalle laskeutuvia lentokoneita.

-Ipaneman rantabulevardi toimii sunnuntaisin kavelykatuna.

Ennen reissua moni tuttava varoitti Faveloista. Alkaa nyt ihmeessa sinne menko, poliisikaan ei mene Favelaan! Favelallahan siis tarkoitetaan paikallista slummia eli ghettoa, joita hallitsevat paa-asiassa huumejengit. Favelassahan siis ryostellaan, siella on vain koyhia kerjalaisia, siella tehdaan rikoksia ja kaytetaan huumeita. Noh, eihan se oikeasti nain ole, joten paatimme ottaa jarjestetyn Favela-tourin (emme nyt sentaan omin pain lahde ryntailemaan). Rio de Janeirossa on virallisesti 950 Favelaa, joista 20 on poliisin hallinnassa ja loput ovat kolmen eri huumejengin hallitsemia. Toisin kuin saattaisi luulla Favelassa on tarkat saannot, eika sen sisalla tehda rikoksia - huumausaineen (yleensa kokaiinin) valmistusta, kuljetusta ja kulutusta lukuunottamatta. Favelat on perustettu aikoinaan kommunistisella aatteella. Huumejengi on kommunistinen puolue, jonka paallikko kaytannossa hallitsee alueen yhteisoa. Heikoimmista pidetaan yhdessa huolta kommunismin hengessa, eika Favelan sisalla haluta sellaista rikollista toimintaa, joka houkuttelisi poliisia turhaan paikalle. Oppaan mukaan Faveloissa on Brasilian tulevaisuus, silla niiden oloja, niin sosiaalisia kuin taloudellisiakin, on  jo parannettu ja yritetaan koko ajan parantaa. Favelan asukkaat ovat potentiaalinen ja eniten kasvava kuluttajasegmentti. Favelan asukkaat voivat jo nyt hoitaa oman toimeentulonsa tyoskentelemalla keskiluokan ja hyvatuloisten palvelijoina, siivoojina tai muissa vahemman koulutusta vaativissa toissa. Taman lisaksi heilla alkaa olla rahaa kuluttaa muutenkin. Brasilian Faveloissa asuu arviolta 20 prosenttia vaestosta.

- Kaksi pienta ghettopoikaa.

Ensimmainen kohteemme oli eraan kukkulan paalla oleva Rocinho-niminen Favela. Rocinhoon tullessamme opas sanoi, etta voimme ottaa kuvia hanen ohjeidensa mukaan. Matkoja jarjestavan toimiston ja huumejengin pomon valilla on sopimus matkoista: Ulkopuolisia voi tuoda tietyille alueille, kunhan kuvia ei oteta. Muutamassa tarkkaan valitussa paikassa sai ottaa oppaan ohjeiden mukaan kuvia, mutta muualla se oli ehdottomasti kielletty. Kuvien ottaminen olisi johtanut lyhyeen ja epamiellyttavaan keskusteluun konekivaarilla aseistetun kaverin kanssa. Paatimme jattaa taman kokeilematta ja pitaytya saannoissa. Muutoin tassa 7000 asukasta/km² tiiviydella asutussa hokkelikylassa oli yllattavan turvallinen olo. Itse Favelan asukkaat ovat tyytyvaisia heihin osoitetusta kiinnostuksesta. Ennen kuin Favelan asukkaat olivat potentiaalisia kuluttajia, heihin "ei kiinnitetty huomiota" ja annettiin olla "poissa nakyvista, poissa mielesta". Rocinhoon tulee ilmainen vesi, nimellisesti verotettu sahko, ilmainen tv-lahetys seka kaupungin tarjoama nettiyhteys. Kavelimme kierroksen lopussa mm. kanateurastamon lapi, jonka alussa tulevat broilerinkoivet kotkottivat hakeissaan ja loppupaassa ne oli jo laitettu lihoiksi myyntitiskiin. Aika verinen paikka!

- Rocinho.

- Favelan kapea katu.

Toinen kohteemme oli hieman pienempi Favela, jonka nimi ei valitettavasti tule nyt mieleen. Kyseinen yhteiso on niin pieni, ettei huumejengeilla ole kiinnostusta tahan eika poliisin ole tarvinnut myoskaan ottaa tata slummia haltuun. Taalla sai ottaa vapaasti kuvia ja olla muutenkin hieman vapaammin. Tutustuimme yhteen italialaispariskunnan perustamaan hyvantekevaisyysprojektiin, jolla pyrittiin antamaan Favelan lapsille parempi koulutus. Paikalliset julkiset koulut kun nyt ovat tasoltaan hieman kehnoja. Sinansa huvittavaa on, etta julkiset yliopistot ovat taas todella korkeatasoisia. Julkisiin yliopistoihin on luonnollisesti niin vaikeat paasykokeet, etta sinne voi paasta kaytannossa vain yksityisen perusopetuksen taustalla. Yksityiset yliopistot ovat taas niin kalliita, ettei rahvaalla ole sinne asiaa. Tassapa on naidenkin slummilasten tulevaisuus rajattu. Favelatourilta jai kaikin puolin todella hyvat fiilikset molemmille. Kierros antoi hyvaa perspektiivia kauniille rannoille seka suhteellisen turvalliselle ja korkean elintason keskustalle.

- Nam!

Rio de Janeiro on tunnettu rannoistaan, eika turhaan. Loytyy pienta ja isoa, sinikauluksille ja valkokauluksille, surffareille ja levyttajille, rantelentopallon faneille ja biitsifutiksen pelaajille. Riossa kuten oletettavasti myos muualla brasseissa tuntuu naisten suosiossa olevan stringibikinit. Niin hieman iakkaammat naiset kuin jo aika nuoret tytotkin pukeutuvat naihin narupeppualaosiin. Huh, mita herkkupeppuja (myos Eevan mielesta)! :D Asiaan, Rion tunnetuin ja isoin on 4,5 km pitka Copacabanan ranta, jonka hiekka on todella hienoa ja rannalta loytyy pituutta ja leveytta. Rantakaupustelijoilta saa ostettua juomia, pikkusyomista summuutta hilavitkutinta. Hiekka ja kaupustelijat ovat kylla lahes jokaisella hiemankin suositulla rannalla. Copacabanan ranta on oikein leppoinen ja mukava paivalla, mutta auringonlaskun jalkeen sinne ei kannata jaada. Paikallinen rantakaupustelija tulikin meita varoittamaan hieman auringonlaskun jalkeen, kun emme heti lahteneet. Ipaneman ranta on taas hieman enemman filmitahtien, kuuluisuuksien ja korkeamman ansioluokan kansalaisten suosiossa. Ipaneman alue on Rion turvallisimpia liikkua myos yoaikaan. Tama saattaa olla yksi syy alueen korkeampaan hintatasoon, lukuisiin baareihin ja hostelleihin seka tietenkin lankkareiden maaraan. Ipaneman biitsi on joka tapauksessa todella hieno ja jonkin verran Copacabanaa siistimpi. Rion ymparistossa on muitakin biitseja, joita paikalliset rikkaat "cariocat" suosivat. Meille kuitenkin riittivat oikein hyvin em. keskustan tuntumassa olevat rannat.

- Naisten pukeutumiskoodi rannalla.

- Rantavarvaskin on fiiliksissa.

Toinen asia, josta Rio de Janeiro on monesti tunnettu, on sen yoelama. Arvoimmekin lauantai-iltana, lahteako keskustan tuntumaan Lapaan tai Botafogoon vaiko sittenkin Ipaneman rantabailuihin. Ipanemaan ei olisi uskaltanut enaa lahtea kavellen tai metrolla. Joten valttaaksemme taksin, paadyimme Lapassa sijaitsevaan livemusiikkibaariin. Paatieta kavellessamme tormasimme vahingossa Lapan kulmalla ulkona olevaan Caipirinha-kojuun. Taman jalkeen oli kaljateltta ja sen peraan toinen vastaava. Vieressa oli bajamajat ja porukkaa valui koko ajan paikalle. Juttelimme hetken paikalle sattuneiden norjalaisvaihtareiden kanssa, kun paikalliset pyysivat heidan kanssaan hengailemaan. Norjalaiset olivat jo sopineet menoa, mutta me paatimme menna paikallisten seurueeseen. Siina oli arviolta 20 henkilon porukka aloittelemassa ja lahdossa juhlimaan. Hopottelimme paikallisten kanssa hetken. Porukka oli jatkamassa viereiselle klubille, jonka teemana oli gay&electro. Homobileet voisivat olla hauskat ja elektrokin toimii, mutta tassa vaiheessa ei ollut niin kova kiinnostus naita kemuja kohtaan. Lapan alue paljastui lopulta yhdeksi isoksi block party -alueeksi, joka oli jakautunut baareiltaan ja musiikeiltaan hieman eri osiksi. Heitimme hetulaa viela hetken reggaebaarin edustalla muutaman paikallisen kanssa, joista onneksi toinen puhui edes valttavaa englantia. Nama isot katubileet siis olivat muutaman korttelin alueella baarien ja kojujen edustalla, jossa ihmiset seurustelivat (latinomaisen aanekkaasti), juhlivat ja tanssivat. Alkuperaisen suunnitelman mukaiseen livemusiikkibaariinhan ei missaan vaiheessa paasty.

 
- Panu ghettoworkoutissa (myohemmin myos oikeasti).


- Sokeritoppavuoren kondolihissi, vol 2.

Pakolliset turistikohteetkin tuli kaytya, kun vierailimme Pao de Açucarin sokeritoppavuorella ja Corcovadon Cristo Redentor -patsaalla. Kristus vapahtajan patsaalle mennessa jonotuksen maara yllatti. Ensin piti ostaa lippu junaa varten, taman jalkeen piti odottaa junaan ja viela paalta piti odottaa takaisin. Saimme lipun puolessa tunnissa, jonka jalkeen odotimme viela reilun tunnin junaan paasya. Juna kulki siis yhta raidetta viidakon lapi Corcovadon kukkulalle 710 metrin korkeuteen, Rio de Janeiron keskelle. Criston patsas oli isompi kuin olisi odottanut, mutta niin oli turistienkin maara odotettua runsaampaa. Hienot nakoalathan talta korkealta kukkulalta oli kaupunkiin. Sokeritoppavuorelta odotettiin yhta pahaa jonostusta, mutta taman kuljetus kahdella alpeilta tutulla kondolihissilla sujui suhteellisen nopeasti. Puolipilvisyyden takia missasimme auringonlaskukuvat. Tama ei kuitenkaan paljon haitannut nahdessamme Rio de Janeiron valoissa pimean tultua. Koko kaupungin laajuuden kasittaa yolla paremmin. Muutoinkin nakyma on hieman eri kuin paivisin.

- Nakyma Corcovadolta.

- Cristo Redentor.


-Rion yo.

Erikoistarkastelussa tanaan lahikaupan oluttarjonta:

1. Antractica - teravan hapokas, kuohkea jalkimaku, raikas
2. Cintro - hyvin pilsnermainen (lue: ei pilsnerin ystava), kitkerahko
3. Itaipava - semihapokas, hieman vehnaolueeseen vivahtava (hapokkaampi kuitenkin), aika jepa
4. Skol - miellyttavan napakka, hieman sitruksinen (muistuttaa Tuborgia)
5. Bavaria - skarppi maku, mukava perusbisse, mitaan tekemista venalaisen kaimansa kanssa?

- Lahikaupan olutvalikoima.

- Lapan portaat.

Summa summarum, Rio de Janeiro yllatti monipuolisella tarjonnallaan seka kalliilla hinnoilla. Kaupungista loytyy rantaa, kukkulaa, slummia, rikasta asuinaluetta, menoa, yoelamaa, sambaa ja laaja kirjo erilaisia ihmisia. Paikallisilla on muuten hauska tapa nayttaa peukkua aina joka valissa: bussilipun oston jalkeen, ravintolassa, rannalla, kassalla ja missa vaan, jossa ilmaistaan asian olevan OK. Rio oli kylla loistava paikka aloittaa reissu, silla taalta loytyi sopivasti kaikkea reissufiiliksen saamiseksi. Nyt on Copat ja Ipat nahty ja voimme nayttaa peukkua Riolle. Matka jatkuu huomenna...

Next up, Buenos Aires, Argentina!