- Haaveena vuoret.
- Mahtavat maisemat.
Argentiina on tahan mennessa yllattanyt tasaistakin tasaisemmalla pampalla niin kaupungeissa kuin niiden valissakin. Tata taustaa vasten on sinansa jannittavaa, etta Argentiinasta loytyy myos Amerikan mantereen korkein ja koko maailman toiseksi korkein nyppyla, Aconcagua (6962 m). Ako sijaitsee Andien etelapaassa Argentiinan ja Chilen rajalla noin 70 km Mendozasta. Viela kun ei olla paasty korkeinta, eli Himalajaa, tutkailemaan, niin pitihan sita ottaa paivareissu Akolle. Ensimmaiselle opastetulle retkellemme lahti lahinna seniori-ikaisia lattareita, pari aussia ja me. Koko selostus tuli ensin espanjaksi ja peraan tiivistetysti englanniksi. Ymmarramme jo jonkin verran espanjaa, ja olisimme saaneet suunnilleen paapointit irti jo espanjankielisesta sepostuksesta, mutta ilmeisesti aussit eivat hispaanoa paljon taitaneet. Retkelle kuului visiitti Argentiinan itsenaisyyssodan ensimmaisen taistelun sillalle, Puente del Incalle eli Inkojen sillalle, Aconcaguan valloitusyrityksessa kuolleiden hautauspaikalle, laskettelukeskukselle ja Aconcaguan nakoalapaikalle. Nousimme parhaimmillaan 3500 metria merenpinnan ylapuolelle, mika tuntuikin jo pienena ahdistuksena hengityksessa, kun emme olleet totutelleet ohueempaan ilmaan. Taytynee Bolivian korkeuksiin nousta hissukseen.
- Puente del Inca eli Inkojen silta.
- Argentiinalainen laskettelukeskus.
Talvikausi on juuri loppunut, ja laskettelukeskus oli lopettanut toimintansa talta kaudelta kahta viikkoa aiemmin. Oli aika hupaisaa nahda lunta vuorilla ja paikallisia turisteja laskemassa makea liukurilla aivan fiiliksissa. Inkojen silta oli huikean varinen, ja sen viereisesta marketista olisi voinut ostaa kaikenlaista inkasalaa. Paasimme myos maistamaan vetta vuorilta tulevasta erittain puhtaasta ja todella kylmasta purosta. Kyllapa maistui hyvalle. Ei ihme, etta viinitkin viihtyy! Itse Ako naytti korkealta, muttei niin mahtavalta kuin aluperin kuvittelimme. Tama johtuu tietysti siita, etta Ako oli muiden pienempien vuorien keskella ja tarkastelimme sita noin 3000 metrista. Oppaamme valaisikin meita Andien koostuvan kolmesta eri vuorijonosta, jotka ovat vapaasti suomennettuna: alustava vuorijono (engl. pre-mountain range), etuvuorijono (engl. frontal mountain range) ja paavuorijono (engl. principal mountain range). Kavimme hyvin lahella Chilen rajaa etu- ja paavuorijonojen valissa, jossa maisemat olivat aika hienot.
- Tie vie Chileen.
- Aconcaguan nakoalapaikka (korkein huippu suoraan Eeva paan ylapuolella).
Vuoriston jalkeen olikin aika ottaa bussi alle ja siirtya Argentiinan toiseksi suurimpaan kaupunkiin, Cordobaan. Tama seitseman yliopiston kaupunki oli huomattavasti Mendozaa vilkkaampi. Erityisesti tykastyimme keskustan kavelykatualueeseen, joka tuo ihmiset yhteen ja luo mukavan tunnelman. Cordobassa otimme tarkoituksella aika tsillisti. Lahestymistapa sopi oikein loistavasti, silla kaupungista sai paljon irti pelkastaan istumalla aukioilla ja kahviloissa katselemassa ihmisia ja menoa. Cordoba on kulttuurin ja yoelaman kannalta todella vilkas kaupunki, jossa saattaisi viihtya vaihdossa tai tyokomennuksellakin. Kaupunki oli oikeastaan valietappi matkallamme Argentiinan poikki lannesta itaan kohti Iguazun putouksia. Jalkimmainen bussimatka olikin ensimmainen pyorea vuorokausi bussissa. Olimme varautuneet aikamoiseen perspuudutukseen, mutta matkahan meni yllattavan kivasti. Meille tarjottiin lammin lounas ja paivallinen seka aamupala. Olimme varautuneet omin evain, niin hyvinvoivia mursujahan sita sitten oltiin koko matkan ajan!
- Cordoban silhuettia.
- Kavelykadut.
- Yollista tunnelmaa.
- Argentiinan, Chilen ja Perun vapauttajan, San Martinin, patsas.
- Bussisafkat.
Perilla meita odottikin helteinen Puerto Iguazun pikkukaupunki, joka kaytannossa elaa vesiputousturismilla. Iguazulle oli varattu vain yksi paiva, joten ostimme jo seuraavan bussilipun samantien, etsimme majoituksen ja suuntasimme innokkaina kohti putouksia. Etukateen tiesimme Iguazun putouskompleksin olevan iso ja suosittu turistikohde, joka jakautuu seka Brasilian etta Argentiinan puolelle. Argentiinan puolella liikutaan junalla ja kavellen kolmea paareittia pitkin, joista nakee putoukset eri kulmista. Aloitimme kierroksen putousten alta ja lahestyessamme putouksia alhaalta alkoi pauhu kuulua jo ennen kuin naimme ensimmaistakaan putousta. Luonnonihmeen paljastuessa silmiemme eteen olimme aivan sanattomia. Putousten alta niiden paalle patikoidessamme fiilis vain parani koko ajan. Emme mitenkaan uskoneet Cataratas del Iguazun olevan nain upea ja mahtipontinen naky - WAAAAAAAAAU! Kaiken kruunasi taydellisen aurinkoinen paiva ja vesihoyrysta heijastuvat sateenkaaret. Paasimme myos kaymaan aivan putouksen juurella kovassa parskeessa ja jylinassa. Lapimarissa vaatteissa hymy senkuin levisi. Viimeisena kohteenamme oli Garganta del Diablo eli pirun kurkku, jossa vesiputoukset laskeutuvat jyrkasti pienelle alueelle muodostaen syvan u-kirjaimen muotoisen putouskuilun. Pirun kurkussa voimat jyllaavat, ja sen kuulee ja nakee. Jossei viela alatasanteella kastuttu, niin "pirullisella nakoalatasanteella" oltiin viimeistaan kuin uitettuja koiria. Tasta oli hankalampi saada kuvia mahdottoman vesiparskeen vuoksi, mutta kokemuksena Garganta del Diablo oli aikamoinen. Samaa voi sanoa kylla koko Iguazun putouksista. Vierailusta jai todella hyva mieli ja putoukset ylittivat odotuksemme heittamalla. Turisteista huolimatta voimme todella lampimasti suositella tata kaikille!
- San Martinin putous.
- Pauhantaa lahelta.
- Bueno!
- Kummastakohan paasta se aarre loytyy?
Seuraavaksi suuntaammekin Paraguayhin ja on aika laittaa Argentiina pakettiin. Koko Argentiinasta emme osaa yleispatevasti sanoa, silla reissasimme vain Keski- ja Pohjois-Argentiinassa. Nailla alueilla maasto on erittain tasaista Chilen rajan Andeja lukuunottamatta - siis tasaisempaa kuin pohjanmaalla. Ihmiset ovat auttavaisia joskin jokunen "Gringo, gringo!"-huutelu kantautui korviimme. Varsinkin kun yritimme hoitaa asiat espanjaksi, niin saimme hyvan vastaanoton ja asioistamme oltiin kiinnostuneita. Meita on tosin luultu moneen otteeseen seka saksalaisiksi etta sisaruksiksi - johtunee pottunenistamme. Eeva harkitsee jo kirurgista kavennusta ja hiusten varjaysta. =D Lihansyonnin lisaksi paikalliset tuntuvat elavan pitsalla, pastalla, hamppareilla ja superpanchoilla (aikalailla jenkkilaisen hot dogin tapainen pullapotko nakilla). Argentiinot ovat yoelajia, ja illalliset syodaan normaalisti kymmenen aikaan illalla seka baareissa notkutaan viikonloppuisin aamuun asti. Mitenkahan on maanantaiaamun heraamisen laita la-su-yon aamukahdeksaan bailauksen jalkeen - hieman rikki?
- Kiltin nakoinen ylavirta...
- ...imaiseekin yhtakkia...
- ...kaiken kurkkuunsa!
Argentiina pahkinankuoressa
- Plussat: liha, viini, turvallinen matkustaa
- Miinukset: koirankakat kaduilla, maaston tasaisuus&kuivuus (pidemman paalle)
- Erikoista: maten litkiminen joka paikassa, saksalaisten suuri maara, olut aina 970 cm3 (huom! ei litroja, eika mitaan kokonaisia mittoja)
- Paikallinen keittio: mate (paikallinen yrttitee), empanada (taytetty pasteija, taytteet vaihtelevat), loistava liha monessa muodossa kuten parrilla ja asado
- Mate.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti