Mantereen poikki paratiisiin

- Haaveena vuoret.

- Mahtavat maisemat.

Argentiina on tahan mennessa yllattanyt tasaistakin tasaisemmalla pampalla niin kaupungeissa kuin niiden valissakin. Tata taustaa vasten on sinansa jannittavaa, etta Argentiinasta loytyy myos Amerikan mantereen korkein ja koko maailman toiseksi korkein nyppyla, Aconcagua (6962 m). Ako sijaitsee Andien etelapaassa Argentiinan ja Chilen rajalla noin 70 km Mendozasta. Viela kun ei olla paasty korkeinta, eli Himalajaa, tutkailemaan, niin pitihan sita ottaa paivareissu Akolle. Ensimmaiselle opastetulle retkellemme lahti lahinna seniori-ikaisia lattareita, pari aussia ja me. Koko selostus tuli ensin espanjaksi ja peraan tiivistetysti englanniksi. Ymmarramme jo jonkin verran espanjaa, ja olisimme saaneet suunnilleen paapointit irti jo espanjankielisesta sepostuksesta, mutta ilmeisesti aussit eivat hispaanoa paljon taitaneet.  Retkelle kuului visiitti Argentiinan itsenaisyyssodan ensimmaisen taistelun sillalle, Puente del Incalle eli Inkojen sillalle, Aconcaguan valloitusyrityksessa kuolleiden hautauspaikalle, laskettelukeskukselle ja Aconcaguan nakoalapaikalle. Nousimme parhaimmillaan 3500 metria merenpinnan ylapuolelle, mika tuntuikin jo pienena ahdistuksena hengityksessa, kun emme olleet totutelleet ohueempaan ilmaan. Taytynee Bolivian korkeuksiin nousta hissukseen.

- Puente del Inca eli Inkojen silta.

- Argentiinalainen laskettelukeskus.

Talvikausi on juuri loppunut, ja laskettelukeskus oli lopettanut toimintansa talta kaudelta kahta viikkoa aiemmin. Oli aika hupaisaa nahda lunta vuorilla ja paikallisia turisteja laskemassa makea liukurilla aivan fiiliksissa. Inkojen silta oli huikean varinen, ja sen viereisesta marketista olisi voinut ostaa kaikenlaista inkasalaa. Paasimme myos maistamaan vetta vuorilta tulevasta erittain puhtaasta ja todella kylmasta purosta. Kyllapa maistui hyvalle. Ei ihme, etta viinitkin viihtyy! Itse Ako naytti korkealta, muttei niin mahtavalta kuin aluperin kuvittelimme. Tama johtuu tietysti siita, etta Ako oli muiden pienempien vuorien keskella ja tarkastelimme sita noin 3000 metrista. Oppaamme valaisikin meita Andien koostuvan kolmesta eri vuorijonosta, jotka ovat vapaasti suomennettuna: alustava vuorijono (engl. pre-mountain range), etuvuorijono (engl. frontal mountain range) ja paavuorijono (engl. principal mountain range). Kavimme hyvin lahella Chilen rajaa etu- ja paavuorijonojen valissa, jossa maisemat olivat aika hienot.

- Tie vie Chileen.

 

- Aconcaguan nakoalapaikka (korkein huippu suoraan Eeva paan ylapuolella).

Vuoriston jalkeen olikin aika ottaa bussi alle ja siirtya Argentiinan toiseksi suurimpaan kaupunkiin, Cordobaan. Tama seitseman yliopiston kaupunki oli huomattavasti Mendozaa vilkkaampi. Erityisesti tykastyimme keskustan kavelykatualueeseen, joka tuo ihmiset yhteen ja luo mukavan tunnelman. Cordobassa otimme tarkoituksella aika tsillisti. Lahestymistapa sopi oikein loistavasti, silla kaupungista sai paljon irti pelkastaan istumalla aukioilla ja kahviloissa katselemassa ihmisia ja menoa. Cordoba on kulttuurin ja yoelaman kannalta todella vilkas kaupunki, jossa saattaisi viihtya vaihdossa tai tyokomennuksellakin. Kaupunki oli oikeastaan valietappi matkallamme Argentiinan poikki lannesta itaan kohti Iguazun putouksia. Jalkimmainen bussimatka olikin ensimmainen pyorea vuorokausi bussissa. Olimme varautuneet aikamoiseen perspuudutukseen, mutta matkahan meni yllattavan kivasti. Meille tarjottiin lammin lounas ja paivallinen seka aamupala. Olimme varautuneet omin evain, niin hyvinvoivia mursujahan sita sitten oltiin koko matkan ajan!

 - Cordoban silhuettia.

 - Kavelykadut.

 - Yollista tunnelmaa.

 - Argentiinan, Chilen ja Perun vapauttajan, San Martinin, patsas.

- Bussisafkat.

Perilla meita odottikin helteinen Puerto Iguazun pikkukaupunki, joka kaytannossa elaa vesiputousturismilla. Iguazulle oli varattu vain yksi paiva, joten ostimme jo seuraavan bussilipun samantien, etsimme majoituksen ja suuntasimme innokkaina kohti putouksia. Etukateen tiesimme Iguazun putouskompleksin olevan iso ja suosittu turistikohde, joka jakautuu seka Brasilian etta Argentiinan puolelle. Argentiinan puolella liikutaan junalla  ja kavellen kolmea paareittia pitkin, joista nakee putoukset eri kulmista. Aloitimme kierroksen putousten alta ja lahestyessamme putouksia alhaalta alkoi pauhu kuulua jo ennen kuin naimme ensimmaistakaan putousta. Luonnonihmeen paljastuessa silmiemme eteen olimme aivan sanattomia. Putousten alta niiden paalle patikoidessamme fiilis vain parani koko ajan. Emme mitenkaan uskoneet Cataratas del Iguazun olevan nain upea ja mahtipontinen naky - WAAAAAAAAAU! Kaiken kruunasi taydellisen aurinkoinen paiva ja vesihoyrysta heijastuvat sateenkaaret. Paasimme myos kaymaan aivan putouksen juurella kovassa parskeessa ja jylinassa. Lapimarissa vaatteissa hymy senkuin levisi. Viimeisena kohteenamme oli Garganta del Diablo eli pirun kurkku, jossa vesiputoukset laskeutuvat jyrkasti pienelle alueelle muodostaen syvan u-kirjaimen muotoisen putouskuilun. Pirun kurkussa voimat jyllaavat, ja sen kuulee ja nakee. Jossei viela alatasanteella kastuttu, niin "pirullisella nakoalatasanteella" oltiin viimeistaan kuin uitettuja koiria. Tasta oli hankalampi saada kuvia mahdottoman vesiparskeen vuoksi, mutta kokemuksena Garganta del Diablo oli aikamoinen. Samaa voi sanoa kylla koko Iguazun putouksista. Vierailusta jai todella hyva mieli ja putoukset ylittivat odotuksemme heittamalla. Turisteista huolimatta voimme todella lampimasti suositella tata kaikille!

- San Martinin putous.

- Pauhantaa lahelta.

- Bueno!

 - Kummastakohan paasta se aarre loytyy?

Seuraavaksi suuntaammekin Paraguayhin ja on aika laittaa Argentiina pakettiin. Koko Argentiinasta emme osaa yleispatevasti sanoa, silla reissasimme vain Keski- ja Pohjois-Argentiinassa. Nailla alueilla maasto on erittain tasaista Chilen rajan Andeja lukuunottamatta - siis tasaisempaa kuin pohjanmaalla. Ihmiset ovat auttavaisia joskin jokunen "Gringo, gringo!"-huutelu kantautui korviimme. Varsinkin kun yritimme hoitaa asiat espanjaksi, niin saimme hyvan vastaanoton ja asioistamme oltiin kiinnostuneita. Meita on tosin luultu moneen otteeseen seka saksalaisiksi etta sisaruksiksi - johtunee pottunenistamme. Eeva harkitsee jo kirurgista kavennusta ja hiusten varjaysta. =D Lihansyonnin lisaksi paikalliset tuntuvat elavan pitsalla, pastalla, hamppareilla ja superpanchoilla (aikalailla jenkkilaisen hot dogin tapainen pullapotko nakilla). Argentiinot ovat yoelajia, ja illalliset syodaan normaalisti kymmenen aikaan illalla seka baareissa notkutaan viikonloppuisin aamuun asti. Mitenkahan on maanantaiaamun heraamisen laita la-su-yon aamukahdeksaan bailauksen jalkeen - hieman rikki?

- Kiltin nakoinen ylavirta...

- ...imaiseekin yhtakkia...

 - ...kaiken kurkkuunsa!

Argentiina pahkinankuoressa

• Plussat: liha, viini, turvallinen matkustaa
• Miinukset: koirankakat kaduilla, maaston tasaisuus&kuivuus (pidemman paalle)
• Erikoista: maten litkiminen joka paikassa, saksalaisten suuri maara, olut aina 970 cm3 (huom! ei litroja, eika mitaan kokonaisia mittoja)
• Paikallinen keittio: mate (paikallinen yrttitee), empanada (taytetty pasteija, taytteet vaihtelevat), loistava liha monessa muodossa kuten parrilla ja asado

- Mate.

¡Viinia, por favor!

Mita tekevat suomalaiset sokeripeput matkasuunnitelmalleen luettuaan seuraavan paivan sade-ennusteista? No nehan peruu reissun ja nuolee haavojaan sisalla... Eli jouduimme siis perumaan Uruguayn Colonia del Sacramenton reissun seka saan etta budjettisaastojen takia. Aiemmin valitun lauttayhtion botskit olivat valitettavasti taynna ja toisen transportaatio olisi lohkaissut lompakkoa harskisti. Nain alkureissusta taytyy laskeskella paivabudjetteja ja reissujen kannattavuuksia useamminkin. Ensi kerralla olemme siis ajoissa!

- Buenos Airesin illallisseurueemme.

Perjantaina oli viimeinen paiva espanjan kurssia ja nythan osaamme luonnollisesti kaikesta kaiken. Sovimme viimeisen paivan lopussa menevamme illalla kurssiporukalla Palermoon syomaan yhdeksalta, joka on muuten paikallisen mittapuun mukaan aikainen illallinen - varsinkin viikonloppuisin. Paikalle saavuttuamme huomasimme heidan kutsuneen muutaman muunkin mukaan. Meita oli yksi paikallinen, nelja sakua, yksi sveitsilainen, kaksi itavaltalaista ja kaksi suomalaista meidan lisaksemme. Kaikki muut paitsi paikallinen ja me olivat oikeastaan vaihtareita. Soimme rauhassa kahteentoista, jonka jalkeen siirryimme baariin maistelemaan paikallisten herkkua "Fernet con Cocaa". Tama hieman erikoisen ja vahvan makuinen drinkki on italialaisen Fernet-likoorin ja kokiksen sekoitus. Vahvasti yrttipohjainen Fernet muistuttaa ehka hieman jekkua, ja koko yhdistelma on hmmm, kuinka sen nyt sanoisi... loppua kohti loivenava, herbaalis-yrttinen jaykahko (yskanlaake)drinkki. ¡Muy interesante! Ilta jatkui noin puoli kolmen maissa Niceto-klubille. Alkuun oli hieman omituinen esiintyja kehissa: Kolme japanilaiseen kimonon ja ninja-asun sekoitukseen pukeutunutta kaveria soitti argentiinalaista gangstafolkmusiikkia valkoisissa maskeissaan. Taustalla oli erilaisia videopatkia, jotka koostuivat lahinna japsimerkeista. Gangstafolkmusiikilla tarkoitetaan siis perinteista argentiinalaista folkmusiikkia astetta harskimmilla alatyylin lyriikoilla - ero on hieman suurempi kuin "tavan" rapilla ja gangstarapilla. Taman Parraleños-bandin kokonaisuus toimi kuitenkin yllattavan hyvin, ja oman tuotannon lisaksi he soittivat mm. coverin Las Ketchupin Asereje-biisista. DJ soitti bandin jalkeen hyvia biiseja jarkyttavan huonolla miksauksella ilman minkaalaista teemaa. Biisit olivat saattoivat olla taysin eri genreista ja loppua kesken, jonka lisaksi vaihdot tokkivat kuin lehman lypsy Helsingin herralla. Ei olis deejiikoulu pahasta tallekaan youtubetiskijukalle. Meno oli kylla hyva ja vaihdot vain hymyilyttivat valilla. Bailasimmekin puoli viiteen, vaikka meno olisi aivan varmasti jatkunut viela kahdeksaan asti.

- Sunnuntaipaivan katukomiikkaa Mendozassa. 

- Maipun lumoavat maisemat.

Lauantai-iltana lahdimmekin sitten ensimmaiselle yobussimatkalle. Pitkanmatkan bussit ovat taalla yleensa tyyppia semi-cama, cama tai suite. Semi-camassa saa penkin lahes makuuasentoon ja jaloille oman tuen, cama on jo taysin sankyyn verrattavissa oleva ja suite onkin sitten kermapepuille. Kuten arvata saattaa, tyydyimme semi-camaan, joka osoittautui vahintaankin riittavaksi. Isin pikku kullannuputhan kuorsasivat kuola poskella koko matkan! Huhujen mukaan naita mukavia busseja riittaisi ainakin jonnekin Kolumbian kulmille. Siihen asti ei varmaankaan tartte bussikyydeista valittaa. Herasimme keskella yota ihailemaan pampan tahtitaivasta, joka tuntui puolipallon muotoiselta kupolilta ensimmaisen tahden nakyessa aavalla pampalla suoraan edessamme horisontissa. ¡Muy bonito!

- Familia Di Tommason tarjontaa.

- Viinituristi Viljakainen.

Reissuraamattumme Lonely Planet (eli Lounari) vaitti olevan rikos kayda Mendozassa ilman viinitilavierailua. Otimme neuvosta vaarin ja suuntasimme heti ensimmaisena kokonaisena paivana Mendozan vieressa olevaan Maipun kaupunginosaan (Mendozan suuralueella). Mendozan provinssissa on ainakin tuhat viinitilaa, joista olisi voinut valita. Maipu oli kuitenkin lahinna Mendozaa. Viininmaistelukokemuksen hinta vaihtelee alle kympista lahes sataan euroon. Kalliimpiin reissuihin kuului haku hotellilta, lounas ja eksklusiivisten viinien maistelu. Ekoturisteina (lue: budjetti-) lahdimme halvimmalla vaihtoehdolla, joka alkoi paikallisbussimatkalla Maipun kaupungiosaan. Vuokrasimme taalta konkelit, joilla mankeloimme viinitilojen valia. Kavimme ensinna Familia Di Tommason tilalla, jonka sanotaan olevan vanhin viela toiminnassa oleva tila. Viinitilasta tulikin mieleen elovien viinitilat ja "perinteinen tapa" tehda viinia. Kierros oli mielenkiintoinen  ja viinit hyvia. Argentiina on kuuluisa Malbec-rypaleen viineistaan, ja Di Tommasollakin sippailimme Malbecceja. Mielenkiintoista tassa oli, etta maistelimme kolmea eri punaviinia samasta rypaleesta. Ensimmaista ei oltu kypsytetty tammitynnyrissa ollenkaan, toista oli kypsytetty puoli vuotta ja kolmatta vuosi. Kypsyttamaton oli ihan jepaa normilorpakkoa. Kypsytetyista puolen vuoden kaveri oli aika hyvaa kun taas vuoden kypsytetty oli jo hieman tuhtia. Punkkujen lisaksi paasimme maistamaan myos erittain hyvaa jalkiruokaviinia, josta jopa me amatoorit voimme helposti maistaa alkuun hunajan ja jalkimakuna pahkinan.

- Viinitietoutta ja viininmaistelua.

- Isoaidin reseptilla valmistettu jalkiruokaviini.

- Viinit kypsymassa tynnyreissaan.

- Familia Di Tommason tilalla viineja sailytetaan vanhoissa "viinintekosammioissa".

Toinen viiniekskursiomme kohdistui Mevin tilaan. Taalla olisimme voineet maistella nuorempia viineja tai hieman pidempaan kypsytettyja Reserva-viineja. Viinisnobeina valitsimme tietysti Reservat, kun hintaerokaan ei paata huimannut. Arvovaltaisen raatimme eteen ladottiin taalla Malbec Reserva, Cabernet Reserva (Cabernet sauvignon) ja Syrah Reserva. Pitkan tutkinnan ja huolellisen harkinnan jalkeen annoimme tuomiomme:

• Malbec Reserva: vahiten kypsa, kitkerahko, varmaankin aika hyva ilman vertailukohteita
• Cabernet Reserva: kuivahko, hieman puiseva jalkimaku, pihvin kanssa tod. nak. erijepa
• Syrah Reserva: kypsahko maku, intensiivisin, tasapainoisin, raadin valinta!

- Mevin viinimaistelun tarjonta: Malbec Reserva (vas.), Cabernet Reserva (kesk.) ja Syrah Reserva (oik.).

- Varin vertailua Cabernet Reservan (vas.) ja Syrah  Reservan (oik.) valilla. Cabernet oli tummemmanpunainen.

Mevin tila oli moderni tuotantolaitos verrattuna Di Tommason perinteiseen viinitilaan. Viinit olivat hyvia ja kierros valaiseva. Mendozan maakunnassa erikoista on se, etta alue on luonnollisesti kuivaa aavikkomaista aluetta. Mitenhan ne viinikoynnokset sitten taalla selviavat? Mendocinot ovat keksineet tahan ratkaisun: keinokastelu (engl. artificial irrigation). Erittain hyvalaatuinen ja puhdas vesi tuodaan vuorilta keinotekoista kastelujarjestelmaa pitkin kaupunkiin, josta jarjestelma levittaa sen Mendozan puistoihin ja viheralueille. Samaa jarjestelmaa sovelletaan viinitiloilla, ja kastelu hoidetaan n. 15 paivan valein. Ilman tata jarjestelmaa Mendoza saattaisi olla hieman karu ja viiniton. Maipun katukuvaan tama vaikuttaa hassusti. Kaduista tulee mieleen vanhat lankkarit, mutta kulman takaa paljastuukin viinitila. On harmillista, etta satuimme tanne talven vaihtuessa kevaaksi, jolloin koynnokset on juuri leikattu pienemmiksi ja ne ovat karuja keppeja vehreiden ja korkeiden koynnosten sijaan.

- Karut koynnokset talvella.

 

- Edessa Mevin viinikoynnoksia ja takana oliivipuita.

- Moderni Mevi.

Vuonna 1861 maanjaristys tuhosi suurimman osan Mendozan kaupungista tappaen yli kolmanneksen vaestosta samalla. Kaupunki rakennettiin pian uudestaan hieman eri sijainnille  huomioiden mahdolliset tulevat maanjaristykset. Taman seurauksena Mendozan kadut ovat kaikkialla  leveita, ja isoja puistoja loytyy paljon, mukaanlukien San Martinin useamman neliokilometrin jattipuisto. Onneksi Mendozassa ei joudu vaistelemaan koirain jatoksia kuten BA:n kaduilla joutui jatkuvasti tekemaan. Kevaisen Mendozan lampimassa ja kuivassa ilmastossa on miellyttava kavella paakaupungin halinan jalkeen.

- Ammattilainen asialla. =D

Saimme tassa myos ensimmaisen kontaktin Etela-Amerikan pitkakyntisten kanssa, kun sniikkiakin sniikimpi Pablo Pitkakyntinen yritti paasta Eevan selassa olleen repun pikkutaskuun. Onneksi reppu on sen verran ohutta kangasta, etta kapalointiyrityksen tuntee hyvin. Eeva veti pidemman korren ja antoi Pablolle avarin eli avolapsyn, jolloin Pablo liukeni paikalta vihellellen ja taivasta katsellen kuin mitaan ei olisi tapahtunut. Vaikkemme paivarepussa mitaan arvokasta pidakaan, taytynee sita alkaa jatkossa pitamaan aina etupuolella. Tilanne on kuitenkin 1-0 Pablo Pitkakyntisia vastaan.

- Etikettia odotellen.

Hyvan tuulen kaupunki

- Keskustan aakeen laakee Avenue illalla.

On aurinkoinen paiva, istumme Plaza de Orregon aukiolla, nautimme pastasta punaviinin kera ja katselemme intohimoista argentiinalaista tangoa. Jos edelliseen yhteyteen ympattaisiin viela laadukas (haran)liha, latinalainen temperamentti & ylpeys, eurooppalainen arkkitehtuuri seka aakeen laakeet maisemat, alettaisiin olla asian ytimessa - nimittain Buenos Airesin ytimessa. Ensimmainen asia, jonka BA:sta (suom. hyvat tuulet/ilmat) huomaa, on alangon tasaisuus. Tama suorastaan hyppasi silmille Rion kukkuloiden jalkeen. BA:n ruutukaava on jarjestelmallinen ja suorat kadut jatkuvat monia kilometreja, esim. paakatu Avenue de Mayo on ainakin 10 km pitka. Saannollinen ruutukaava ja erittain tasainen maasto yhdessa antavat BA:lle omanlaisensa ilmeen. Liikenne on taalla brassien tavoin hektista, mutta suurimmat Avenuet ovat kahdeksankaistaisia molempiin suuntiin, joten luulisi liikenteen sujuvan. Vaikka paikalliset kavelevatkin punaisia pain, itse taytyy olla aika tarkkana naiden suharien kanssa tieta ylittaessa.

 - Tulista tangoa.

 

-Saippuakupla-Juan.

Buenos Aires (ja ehka Argentiina ylipaataan) on tunnettu (ainakin eika pelkastaan) viineistaan, lihoistaan ja tangostaan. Tangoa paasimmekin jo katsomaan San Telmon -tyolaiskaupungisosassa, ja on biffeja ja viinejakin maisteltu. Yhtena paivana paistoimme haran sisafileepihvit (4 biffee n. 4e) ja joimme todella hyvaa mendozalaista punaviinia (alle 2e) - ¡Perfecto! Syomiamme pihveja voisi helposti verrata kotimaisen hirven vasan sisafileepihviin (suomalaisista marketeista ei edes noin hyvaa saa, ehka kauppahalleista). Ilmeisesti taalta on jopa hankalaa saada heikkolaatuista lihaa. Eika muuten maksa paljoa. Viinitkin tulevat lahistolta seka ovat laadukkaita ja halpoja. Hieman enemman asiaa viineista on luvassa Mendozan viinitilaekskursion jalkeen.

- Murakka lihatiski.

- Nuestro grupo español con profesora Marcela Mendel.

Olimme myos hyvin iloisia paastessamme maahan, jossa ymmarramme ja voimme puhua kielta edes jonkin verran. Portugaliksi nimittain irtosi lahinna vain terve ja kiitos. Evastaaksemme itseamme tuleville koitoksille varasimme jo Suomesta kasin viikon intensiivikurssin espanjaa. Pohjana tahan toimintaan oli Eevalla ranska ja Panulla vuosi epsanjaa (suurin osa unohtunut jo). Academia Buenos Airesin kurssi osoittautui todella hyvaksi, ja olemme oppineet aika paljon. Tata tietysti auttaa jokapaivainen kielikylpy hostellilla paikallisten ja muiden reissailijoiden kanssa. Opettajamme, profesora Marcela Mendel, on todella energinen latinotati. Monesti jonkun sanan kaannosta kysyessamme han nayttelee sen ennemmin kuin kertoo englanninkielisen vastineen. Esimerkiksi irse-verbin (suom. suunnilleen:  juosta karkuun, lahtea) merkitysta udellessamme Marcela juoksi taysilla luokasta ulos. Talla tyylilla sanat jaavat varmasti paahan ja tunnilla on hauskaa. Elaytyminen ja tyyli opettaa on muutenkin aivan eri luokkaa kuin suomalaisilla opettajilla. Opetus on pienryhmamuotoista, ja meidan ryhmassa on lisaksemme saku ja sveitsilainen. Tunnilla puhuimme paljon, kavimme lapi tarkeimmat kieliopit seka varmaan tarkeimpana kertasimme/opettelimme sanastoa. Luonnollisestihan Argentiinan espanja eroaa espanjan yleis-/kirjakielesta jonkin verran. Sina-muoto tu onkin taalla vos (verbit taipuat myos hieman eri lailla), te-muoto vosotros korvataan ustedes-muodolla ja ll-aanne lausutaankin "sh" eika "jj" (esim. calle lausutaan "cashe" eika "cajje"). Noh, pikkujuttuja! :D Onneksi kaikissa tulevissa kohteissa ymmarretaan yleiskielista espanjaa ja toivonmukkaan puhutaan myos ymmarrettavaa espanjaa!

- Plaza de Mayo (keskustan paa-aukio).

- San Telmon katukuvaa.

- Palermon Rose Garden.

Buenos Aires on latinalaisen amerikan eurooppalaisin kaupunki. Taman huomaa ensimmaisena arkkitehtuurista etenkin keskusta-alueella. Konkistadorit ovat jattaneet kadenjalkensa arkkitehtuurin lisaksi myos kaupungin atmosfaariin. San Telmon kujat kukkaparvekkeineen tuovat mieleen Pariisin pikkukadut, ja idylliset plazat (aukiot) voisivat hyvin olla jossain Keski- tai Etela-Euroopan kaupungissa. Eurooppalaisuus sekoittuu kuitenkin kivasti latinomentaliteetin kanssa. Porteñot eli Buenos Airesin asukkaat ovat ylpeita ja itsetietoisia mutta erittain ystavallisia, kunhan heihin paasee tutustumaan. Tosin hostellin ja Academia Buenos Airesin lisaksi meilla ei ole muita paikallisia kontakteja. 

- Vappupiknik Ulliksella vai Porteñoiden normisunnuntai?

 

- Polkuveneily on niiiin IN.

Taalla ilmastolla on suuri vaikutus ihmisten kayttaytymiseen. Ilmeisesti porteñot eivat pida kylmasta. Lahdimme keskiviikkoiltana etsimaan argentiinalaista jalkapallotunnelmaa San Telmon baareista, kun Argentiina kohtasi Brasilian maajoukkuetasolla. Ihmettelimme, kun mistaan ei loytynyt baaria taynna innokkaita futisfaneja (niitahan kylla BA:ssa on). Hostellin pitaja kertoi, etteivat paikalliset liiku iltaisin kotoa ulos kylmaan, jossei ole pakko. Taalla on juuri talvi vaihtumassa kevaaksi ja paikallisen mittapuun mukaan taalla on siis kylma. Paivisin lampotila kohoaa 20-25 asteen tuntumaan, mutta iltaisin ja oisin on hieman viilempaa (n. 15 astetta). Untuvatakit ovat tuttu naky paikallisten paalla!

- Toinen suosittu harrastus kaikenikaisten keskuudessa - tietysti suojitta.

 - Populaa Palermossa.

La Recoleta -hautausmaa, jonne on haudattu kuuluisuuksia ja merkittavia henkiloita, on yksi BA:n suosituimpia turistikohteita. Eras tunnetuimmista tanne haudatuista henkiloista on María Eva Duarte de Perón alias Evita. Taman mahtipontisen hautausmaan lisaksi BA:ssa ei ole paljonkaan "pakollisia turistikohteita", joissa on valttamatonta kayda. Taalla riittaa, kun kavelee ympariinsa katuja, haistelee tunnelmaa ja palloilee Palermon puistoissa. Porteñoilla on muuten sunnuntaisin tapana menna joukolla Palermon isolle puistoalueelle piknikille, rullaluistelemaan, soutelemaan ja ajelemaan polkuveneilla, pyorailemaan ja zumbailemaan. Kadut suljetaan liikenteelta kuten Riossa, ja paikka tayttyy ihmisista. Osuimme sunnuntaina vahingossa paikalle ja mieleen tuli vakisinkin Helsingin Ullis Walpurinpaivana Suomessa. Sunnuntait pyhitetaan taalla muutoinkin aina perheelle ja ystaville esim. puistoissa ulkona tai yhdessa ruokaa laittaen. Voisikohan tallaisesta perinteesta ottaa oppia kotopuolessakin?

  - La Recoleta.

- Loytyy sita nayttavyytta.

 - Evitan hauta.

Punkkasimme BA:ssa San Telmon kaupunginosan kupeessa aurinkohostellissa (Hostel Sol), josta ei ainakaan menoa puuttunut. Rion hostelli oli aikalailla hiljainen, eika yleisissa tiloissa valttamatta ollut ketaan. Taalla sen sijaan on aina porukkaa hengailemassa ja viettamassa iltaa yhdessa musiikin soidessa lahes koko ajan. Hiljaista tulee tyypillisesti kahdentoista ja kolmen valilla - YOLLA. Onneksi Eeva oli varustautunut korvatulpilla. Muutoin olisi saattanut olla vasynytta opiskelijaa espanjan tunnilla. Hairitseehan tama hieman younia, mutta pidamme muuten tasta elavasta meiningista. Ihmiset ovat avoimia ja heidan kanssaan tulee juttuun hyvin - espanjaksi niin pitkaan kuin sanavarastoa riittaa. On tullut hopoteltya kolumbiaanojen, chilelaisten, brassien, eurooppalaisten ja paikallisten kanssa. Jostain syysta niin koululla kuin hostellillakin on todella paljon sakemanneja. Espanjaa on paassyt harjoittamaan aika kiitettavasti (lue: yliannostus) ja matkavinkkeja on saatu mukavasti.

 

- Hostel Sol.

Lauantaina lahdemme laivalla paivan visiitille Uruguayn Colonial del Sacramenton kaupunkiin, jota seuraa pauttiarallaa 15 tunnin yobussi Mendozaan. Argentiinaa on luvassa viela reilu viikko, jonka jalkeen Andit kutsuvat.

P.S. Buenos Airesin maisemia paasee fiilistelemaan Gotan Projectin argentiinalaista tangoa ja elektronista musiikkia yhdistavassa musiikkivideossa: Gotan Project - La Revancha Del Tango Elektrotango on taalla suosittua nuorten keskuudessa.